United States or Democratic Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuunteli ja mietti itseksensä: ihmeellinen eikö elon juoksu, joka kaiken syntynehen määrää kuolon kovan tietä kulkemahan! Eipä tiedä, koska lähtö tulee, tänäänkö vai ehkä huomenessa. Eipä tule pasuunalla soittain, tulee niinkuin kelmi varas yöllä. Löytää kuolo rauhan töissä miehen, saati sotilaan, joll' ammattina onkin surman kanssa seurustella.
Mut minä, Joll' oli mailma mesileipurina, Suut, kielet, silmät, ihmissydämmetkin Apuna, enemmän kuin käyttää voinkaan, Kuin lehdet tammess' epälukuisina Minussa riippuivat, mut ensi halla Ne puusta karisti, ja paljas runko Jäi tuulen, myrskyn viimaan, moista minun, Parempaa kokeneen, on raskas kestää. Sun elos tuskall' alkoi; aika sun on Karaissut. Sull' ei syytä ihmisvihaan: He ei sua mairineet.
Glaukos käänsihe, tuo Lykian lujakilpien päämies, ensimmäisenä päin sekä aimon kaasi Bathykleen, Khalkonin pojan rakkaan, joll' osa, onnikin ollut runsain Hellaan maill' yli myrmidonein oli muitten.
AKSEL. Uskollisuuttan' älä viero. Vastoin Sen aiett' ois se aivan. Täss' on liinaa. HAKON. Miks säpsähdit? Voi, kaikkivaltias! Sen liinan tunnen. AKSEL. Tuskas hillitse! HAKON. Sä sidot mua sillä vaattehella? AKSEL. Niin, ett'ei kuiviin juokse veresi. HAKON. Sä sidot mua sillä vaattehella, Joll' onnesi ma raastoin? AKSEL. Herra, toinen Tää liina on. HAKON. Ei, ei.
Hän saakin sentähden Wäinämöiseltä »laupiaasti» seuraavan varotuksen: »Joll' on lahja joukon luona, tehkön lahjasta tilinsä, joll' on vara muita warten, siitä laskekon lukunsa; mutta älköt älyänsä luulko täydeksi lujatkan paitsi pyyndöä hyvyyden». Tämän varotuksen Juteini käyttikin opikseen. Hän ei kirjottanut enään pilkkarunoja ja koetti välttää yleistä pahennusta.
Tää toinen, vierelläin mi hietaa polkee, on Tegghiaio Aldobrandi, ääntä min vielä tulis kansain kunnioittaa. Ja minä, joll' on sama vaiva, olin Iacopo Rusticucci: vahingoittaa mua varmaan enin nurja puolisoni.» Tulelta turvassa jos ollut oisin, ma heidän luokseen alas oisin syössyt, ja luulen, oisi sallinut sen Opas.
Jokainen, joll' ei tukkaa kiireellänsä, on ollut pappi, kardinaali, paavi, ja kukin ahneutensa orja.» Lausuin: »Oi Mestari, mun tuntea kai tulis eräitä heidän joukostansa, jotka on saastuttamat saman paheen.» Mulle hän virkkoi: »Turha aatos! Elämässä kun saastuivat he sokeasti, sokko on heille myöskin silmä tuntevainen.
NATHAN. Hän yksin on, ei ystävää, ei rahaa, joll' ystävän vois palkata! RECHA. Ah isä! NATHAN. Hän toivotonna, vailla lohdutusta, ja tuskain, kuolon saalihina makaa! RECHA. Ah missä? NATHAN. Mies, jok' alttiiks itsensä soi liekeille vuoks aivan ventovieraan vuoks ihmisen DAJA. Ah, Rechaa säälikää! NATHAN. Ei tuntea, ei edes nähdä häntä, pelastamaansa, vaivat kiitoksen häneltä säästäin...
BRUTUS. Sin' olet puhdas vihkivaimoni, Niin kallis kuin nuo puna-pisaraiset, Jotk' ahtavat mun sydäntäni synkkää. PORTIA. Jos niin on, saisin salaisuutes tietää. Min' olen vaimo, myönnän sen, mut vaimo, Jonk' otti jalo Brutus puolisokseen; Min' olen vaimo, myönnän sen, mut vaimo, Joll' ompi hyvä maine Caton tytär! Mun muiden naisten kaltaiseksko luulet, Kun moinen mull' on mies ja isä moinen?
Onnen hepo, Joll' ompi kantamuksenaan Antonius! Ylpeile, hepo! Tiedä, ketä kannat: Maan toista Atlast'. ihmiskunnan turvaa Ja kypärää. Hän haastaa nyt tai kuiskaa: »Miss' olet, vanhan Niilin käärmehyinen?» Mua siksi kutsuu hän. Nyt ravintoni On myrkky suloisin. Mua muisteletko, Mua, Phoibon lemmenliekin paahtamaa Ja syvään ajan uurtamaa? Kun sinä, Leveäotsa Caesar, täällä liikuit.