United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut sinä, joll' on tulisilmät nuot, Palosi poltakseksi itses käytät, Ja miss' on kyllyys, siihen nälän tuot, Vihaavan somaa itseäsi näytyt. Sa, joka suloll' ilman sulostat, Ihanan kevään airut ainokainen, Näin kukkas silmikkoonsa kuristat Ja saituudessas olet tuhlaavainen. Maailmaa sääli: sille kuuluvaa Sin' et saa eikä hauta kuluttaa.
ROSSE. Linnanne vallattu on; vaimo, lapset Tylysti murhatut; jos tavan kerron, Niin lisään tuohon uhririistan röykköön Teidänkin ruumihinne. MALCOLM. Armon Herra! Mies, älä silmiäsi hattuun peitä; Tuo tuskas ilmi: suru, joll' ei kieltä, Kiduttain kiusaa vaivattua mieltä! MACDUFF. Lapsetko myöskin? ROSSE. Vaimo, lapset, orjat, Mitä vaan löyttiin. MACDUFF. Voi, ett' olin poissa! Ja vaimonikin myös?
Miehiä Fokis-maan Skhedios ja Epistrofos johti, siittänyt urhea jotk' oli Ifitos, Naubolon poika, kansaa kaikkea, joll' oli hallussaan Kyparissos, Pytho kalliokas, Panopeus, pyhä Krisa ja Daulis, joilleka maat Anemoreian ja Hyampolis kuului, Kefisos-joen joill' oli vieristöt jumalaisen, ynnä Lilaia, sen lähtehien likiääri ja äyräs; neljinkymmenin nuo kera keuloin seurasi tummin.
CLEOPATRA. Lienteää kuin voide. Suloista niinkuin ilma, ihanaa Antonius, oi! Oi, tule vielä sinä! CHARMIANA. Täss' inhass' elämässä? Hyvästi vain! Nyt, surma, pöyhkeile! Sait omaksesi naisen, joll' ei vertaa. Nyt umpeen, vienot ikkunat! Kallellaan on kruunu; Asetan paikoilleen sen; sitten leikkiin! 1 VAHTIMIES. Miss' ompi kuningatar? CHARMIANA. Vait! Hän nukkuu. 1 VAHTIMIES. Caesarilt' airut
Sen minä todeksi tiedän: Hukattu on hurskas Herra, Piinattu Jumalan poika; Ei ole nämät imehet Merkit miehen laitettavan!" Sotamies samalla suulla, Joll' oli pilkkoa puhunut, Tyhmän työnsä tunnustaapi. Pahan pilkkansa katuupi.
Ken kirkkaan katsannon, Joll' ei lie vertaa vainen, Noin himmentänyt on? Se kaikk' on minun syyni, Jost' olet kärsinyt, Mun vikan' kaikki tyyni Näin päälles otit nyt. Kas tässä syntineni Nyt seison vaivainen, Luo minuun, Jesukseni, Vaan katse ainoinen. Mua katso, Herra suuri, Mua kaitse, paimenein! Sult', armon alkujuuri, Sain kaiken hyvyytein.
Ne kertovat jotakin toista kuin sulolaulut ja laulajan aatteet, ne pesevät pois sävelpuuderin ja näyttävät värjätyt vaatteet. Mut yksi on väri, mi seisovi, jota pestä ei tuhansin merin: Mitä koskaan on kaunista kirjoitettu, jota kirjoitettu ei verin? Minä olen niin yksin, niin yksin, kuin yksin vaan olla se voi, joll' on vaan yksi aatos ja yksi sävel, mi soi.
Nukkua ei yli yön sovi miehen johtavan, joll' on kansat kaittavanaan sekä paljon tointa ja huolta. Siis heti nyt mua kuule, ma airut Zeun olen ylhän, kaukaakin joka suosijanas sua suojaten katsoo.
Ja silloin varmaan hälle suomme okaan, Joll' ehdon tahdon voi hän turmaa tehdä. Suuruuden väärinkäytöst' on, jos tunto Eroittuu vallasta; ja Caesarista En, totta puhuin, juuri tiedä että Hänessä himo suuremp' ois kuin järki.
Minä olen niin yksin, niin yksin, kuin yksin on ihminen, joll' on vaan yksi onni ja yksi unelma sen. Minä olen niin yksin, niin yksin, kuin yksin vaan olla se voi, joll' on vaan yksi murhe ja yksi muisto, mi soi. »Laitapa minulle laulunen!» Vai laulunen! Vai laulunen! »Laitapa minulle laulunen!» »Juu, kyllä, mut laulut ne maksaa. Annatko minulle suukkosen?» Vai suukkosen!