Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Eipä painuta pahemmin, Myrsky uhkaava upota, Joll' ei päivät päätettynä Ole loppuhun osattu, Että Tuoni etsiskellä, Surma tahtoisi tavata Myrskyn kautta kaatamalla, Syvyytehen syöksemällä! J
Silloin loppuu yö ja kaatuu hirmuhaamu, Merten maiden päällä lieskaa kirkas aamu; Kohden nuoren päivän huomen-kirkkautta Vapauden sana korkea soi. Vaan jo riemuvilskeen yli nousee jalo; Hiljaa siitä aukee sinitaivaan valo, Helmassansa maa, joll' ei oo surkeutta, Vaan yhä onnea vain vihannoi.
Jo koittanut armas se aurinko, Joll' autuus on siipeins' alla! Sen sanoman ihanan enkeli Kautt' ilmojen kantoi meille: "On saapunut rauhan sankari, On syntynyt Kristus teille. Ja tämä on teille merkkinä: Kapaloittuna laps' on seimessä Nyt Davidin kaupungissa!" Oi ääretönt' ihmettä! Herra maan Ja taivahan ihmislassa! Hän oljilla seimen, min kautta vaan Kaikk', kaikki on olemassa!
Hän kulkee diadeemi otsallansa ylitse maailman ja kansain yön, Hän, rauhan Herra, joka rinnassansa kaikk' kätkee taistelot ja ihmistyön, jumala joulun, joll' on yks vain kansa, yks valtakunta yllä tähtivyön, ja ken sen näkee kultakruunun säteen, ei hälle kalpa enää nouse käteen.
Käsistä käy käsiin olvikannut; Tuo on juonut, toinen aloittanut. Ilta lähestyy, Töitten päätös, pitoin jatko. Lepoon lähtee, joll' on pakko. Kannut pintaralleen vielä täydentyy. Vanhus, huulensa kun kastaa, Suoraksi selkänsä nyt nostaa, Toivottaa: "Maasta nouskoon kyntäjälle kyllin Tavaraa, Syötävää ja juotavaa!
Siitä silloin päivän pilke, koska kansat sotaa käyvät, että voittaa voimakkaampi, ett' on oikeus voimakkaalla, että on se voimakkaampi, joll' on aatteet voimakkaammat, jonka mieliss' aatteen miesten tuorehemmat tunteet asuu. ER
Jumalanrauhan taivaan alla kaartuu yks kappale, min voimaan perustuvi olemus kaiken siihen sisältyvän. Seuraava taivas, joll' on silmää monta, tuon voiman jakaa eri tähtiin, jotka sen alle kuuluu, erilaisna kukin. Muut taivas-piirit eri keinoin käyttää päämääräkseen ja siemenekseen voimat, ne erilaiset, jotka niissä piilee.
Oi maa, sinä auringon morsian, mitä tuolla sun lintusi laulavat, miks rakkaudesta ne kertovat, ah, mulle, joll' eessä on kuolema vain! Oi, rakkaus tuo sana kohtalokkain Rollan tuli alati mielehen. Mikä mahti hänelle kuiskasi sen, kun kuolema vuotti jo vierellänsä?
kun seitsemän nuo neittä seisahtuivat kuin seisahtuu se, joll' on joukon johto, jos tiellä outoa hän jotain äkkää äärelle metsän varjon kuolon-valjun, min moista Alppein purot kylmät heittää all' oksain mustien ja lehväin nuorten. Ja oli kuin ois heidän eessään juossut samasta lähteestä Euphrat ja Tigris, eroten verkkaan, ystävällisesti. »Oi kunnia, oi valkeus ihmisheimon!
Kuolo on se kuulu vieras, Joll' on valta vallallenkin; Ei se kysy keisarilta, Ruunupäältä ruhtinalta, Vaatisiko valtakunta Vielä täällä viipymähän; Ei se pappia paraita Kierrä kirkon haltioita; Eikä tutki tuomarilta, Oikeuen oppineilta, Tohtivatko itse tulla Toisen tuomarin etehen.
Päivän Sana
Muut Etsivät