Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Joll' on virka pienempikin, Sill' on paita palttinasta, Palomies on paikkasissa, Riihenpuija rikkuneella.
Kautta korkean vuorihuipun, Joll' on ukkokin jyrissyt; Kautta nousevan linnun laulun, Kevätmetsissä soittavan, Kevätviserrystä kuuluu. Kautta taivaisten tulien, Jotka välkkyvät vesissä; Kautta korkeakypärän Ukon, ilmojen isännän, Jolla on jyrinän johto: Kaiken tarmoni, tuleni, Miehenkuntoni pyhitän Rakkaudelle, rakkaudelle, Taonnaksi suuren Suomen. KANSA. Rakkaudelle! rakkaudelle!
Turvaa puutteessaan isän ystävihin polo orpo, tarttuu kiertäissään tätä vaippaan, tuot' ihotakkiin; armahtaa joku ehkä ja maljast' antavi tilkan, huulta mi kostuttaa, ei kuivaa kostuta suuta; tai joku poikanen, joll' eloss' on isä, äitikin vielä, pois hänet karkoittaa käsill' iskien, ilkkuen suullaan: 497 'Tiehesi suori!
NATHAN. Niin periytyen vihdoin sormus tuo tul' isälle, joll' oli kolme poikaa, ne kaikki yhtä kuuliaiset hälle ja kaikki yhtä ansiokkaat saamaan siis hänen rakkautensa ylimmän.
Sa läpi merenkin tien halkaisit Ja kahden puolen aallot asetit, Ja kalliosta panit veden vuotamahan. Ja vaadit vaan heitä juomaan janoissahan. Trio: Epäillen, toivotonna Sua pelkäs kansa, Joll' yhä osoitit Sun hyvyyttäsi vaan. Sua eikö voinut rakastaa se kohdastansa Ja Sinuun luottaa kokonaan?
BELARIUS. Minulla ei tänään Halua metsään; lähdön tekee raskaaks Fidelen sairaus. GUIDERIUS. Miekall' omallaan, Joll' uhkasi hän kaulaani, ma karsin Häneltä pään. Sen tuonne lahteen viskaan Luolamme taakse; mereen sieltä menköön Kaloille kertomaan, ett' on hän Cloten, Kuningattaren poika. Muusta viisi! BELARIUS. Mut pelkään kostoa. Oi Polydor, Tuot' ettet tehnyt ois!
Tälläpä pojall' on kulta jo tietty ja kulta kuin apilan kukka, huuli joll' on kuin mansikan marja ja silmä kuin sametin nukka. Tälläpä pojall' on anturakengät ja kello, mi käypi ja kukkuu Vuotahan tyttöni, kyllä mä joudun, kun vaan äitisi nukkuu. Tälläpä pojall' on välkkyvä varsa ja karhun talja on reessä Vuotahan varsani, kohta sa välkyt pappilan kuistin eessä.
»Napoleon nimeldänsä, joll' on ollut onni, woitto werisinä weljeksinä,» niin että hän voitetuista kansoista muodostetuilla sotalaumoilla ryntäsi Wenäjälle aina »Muskowaan» saakka, mutta »eipä tainnut miehen mieli olla täällä tytywäinen sadan woiton saallisihin: miehen tahdon tarkoitusta, onnen, woiton wietellessä, awaruuskin ahdistaapi.»
Kuitenkin toivoit, että oisin taipunut puhumaan pulpettisi aarteista. En luullut, että rovasti ois vaipunut niin syvään liejuun, joka onnensa on löytänyt, joll' lapset, vaimo on, eloa uhmaa avull' lompakon?
Virkkoi noin, mut vait oli muut, ihan ääneti seisoi. Muuan Troian miespä, Dolon, oli, vaskea, kultaa joll' oli kukkurapäin, Eumedes-airuen poika, kasvoiltaan ruma katsoa, vaan ylen kerkeäjalka, taattons' ainoa poika, ja viis oli siskoa hällä. Tää väest' Ilionin nyt vastasi Hektorin pyyntöön: "Hektor, mieleni on, sydän käskee miehevä käydä tuonne akhaijien laivain luo sekä urkkia kaikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät