Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Te ette kadota rahojanne ... siitä seikasta vastaan minä... Nähkääs, tuolla sisällä en uskaltanut sitä lausua; puolisoni itkee silmänsä pilalle odottaen poikaansa se on ikävä seikka meille. Sellainen pieni, raukka naisen sydän!
Yön taivas seestyy, käypi jälleen pilveen, ja aamut nousee, illat pimenee, ja ihmislapset itkee, hymyilee ja vaihtuu vaihtuessa helteen, vilveen. Ma liiaksiko kerran hymyin, itkin ja liiaksiko tahdoin, taistelin! On laannut riemu, laannut murhekin, ei kyynel vieri poskipäätä pitkin. En ole onneton, en onnellinen. On harmaat päivät, liikkumattomuus.
ANNA LIISA. Miksi ette antanut minun mennä? Nyt olisin saanut hänet syliini. Hän oli siellä kaukana järvellä ja itki itki aivan kuin silloinkin. KORTESUO. Kuka oli järvellä? Kuka itki? ANNA LIISA. Lapseni. Oma, pieni lapseni. Siellä hän itkee vielä nytkin. Päästäkää, antakaa minun mennä hänen luokseen. RIIKKA. Hyvä lapsi usko minua, ei hän siellä ollut.
Jos rakehet taas viljan lyö, Tai halla kaiken kasvun syö, Ja lapset itkee ruokaa; Niin älkää jääkö parkuhun, Vaan menkää krouviin karkuhun, Ja juokaa, miehet, juokaa! Ja hongat, suuret pölkkypuut, Ja koivut, haavat ynnä muut Kaikk' ostajille suokaa! Ja mihin sitten markkanne? No, täytelkää taas sarkkanne Ja juokaa, miehet, juokaa!
"Miksi kantaa Lilameha, nuori neito, suortuvillaan seppeltä, miksi ruusut nuoren päätä koristavat? Usein kuihtuu surusta nuoren sydän, ennenkuin seppel suortuvilla on kuihtua ehtinyt, usein itkee morsian, ennenkuin ruusu hänen hiuksillaan on lakastunut. Kanna nöyrästi seppeltäsi, Lilameha, elä kanna sitä niin ylpeästi päivänvalossa, että aurinko sen polttaa!"
Pois hänen luokseen menkää. MOLEMMAT MURHAAJAT. Kyllä mennään. CLARENCE. Sanokaa, että jalo isämme, Kun voittokäsin siunas meidät kolme, Kehoittain meitä hellään rakkauteen, Ei aavistanut tätä veljesriitaa: Oi! sitä muistuttakaa Glosterille, Niin itkee hän. MURHAAJA. Niin, myllynkiviä, Joit' itkemään hän neuvoi meitäkin. CLARENCE. Hänt' älkää panetelko, hän on hyvä.
Sinussa, Catharina kaunotukka, ajelen utuisinta unelmaa, min tunsi koskaan trubaduuri rukka: ei suotu tähtiä mun rakastaa, vain itkeä, kuin itkee rannan kukka kesäisen iltapilven purppuraa, tai niinkuin huokaa metsä honkapuinen, kun hopeoi sen kuudan toukokuinen.
Mahtaneeko se enää tapahtua tällä rakkaalla seudulla, jota rakastan niin äärettömästi, sentähden että myös itse olen saanut täällä rakkautta.» Ja hän itkee itseään ja hyljättyä asemaansa elämässä. »Mutta», jatkaa hän, »juuri kun parhaillaan valitin, valtasi minut autuus, sillä hän, joka suureksi osaksi, en uskalla sanoa, että se on yksinään hän, joka tekee minulle eron täältä niin vaikeaksi, meni samassa ohitse.
Kevät sydämen on arka, Siksi itkee Seidi=parka, Siit' on, herra, Kyyneleeni nää. Missä leimuu Pohjan liesi, Kuihtuu nyt, kuin hän, kentiesi Raukka morsian, Tänne kyynelkatse kääntyy, Anoo armastaan, mi nääntyy Täällä, yllään Kahle voittajan.»
'Mutta', selittäisi hän minulle, 'saattaa niin paljon vaivaa Katrille hänen nykyisessä tilassaan, on kerrassaan inhottavaa. Jos taas kutsun tovereitani ravintolaan päivälliselle, itkee Katri, ja hänen äitinsä sanoo, ettei naineen miehen sovi syödä julkisissa paikoissa; mutta, hitto vieköön, pitäähän minulla jossain olla vapautta."
Päivän Sana
Muut Etsivät