United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten he luonnollisesti olivat tahtoneet tulla vakuutetuiksi, tokko Seidi nukkui vielä. Kumartuneet hänen vuoteensa yli ja kuiskanneet jotakin tavallista, kummallakin painostava tunne sydänajassaan. Siirtyneet sitten toiseen huoneeseen. Ja vasta siellä oli alkanut varsinainen sotaneuvottelu. »Mitä luulet tästä tulevan?» oli Signe ehkä kuiskaten kysynyt. »Hän lähti suuttuneena.»
Mutta yöllä oli tauti vain pahentunut. Aamulla oli lääkäri toistamiseen noudettava. Tällä kertaa hän ei ollut enää aivan yhtä päivänpaisteinen. Se menee kyllä ohitse, lohdutti hän. Mutta se voi kestää. Sitten taputti hän Seidiä hiljaa poskelle ja sanoi: Me olemme kelpolailla vilustuneet. Meni menojaan. Ja lupasi tulla takaisin seuraavana päivänä. Seidi itse ei sanonut mitään.
Se onkin ainoa kiistan arvoinen asia maailmassa. Irene oli ranskalaisten mielestä aivan viehättävä. Signeen he yleensä näyttivät vähemmän huomiota kiinnittävän. Sen sijaan voitti Seidi heti ensi hetkestä heidän jakamattoman ihailunsa. Hän sai istua vuoroin kunkin sedän polvella ja syödä mielinmäärin leivoksia. Johannes oli joutunut hetkeksi syrjään.
Johannes oli heti tuntenut jollakin mystillisellä tavalla muuttuvansa. Oli kuin olisi katkeillut eräitä säikeitä entisyyteen ja samalla toisia aivan arvaamattomia tulevaisuuteen solmiutunut. Seidi oli herättänyt eloon kaikki suojelevat vaistot hänessä. Kukaan ei ollut ennen tarvinnut niitä.
Saapui kirje sulttanilta: »Seidi! pylväskaitehilta, sulttanitar, juhlasaaton näät.» Aamun tenhoon, häätäin häivän, nousi kultakehrä päivän yli Bosporin; kauniimpana hohti helyin, sädeloiston kimmeltelyin parvekkeella tähti haaremin. Sulo silmä väikkeen vienon tuikahtaa soi yli tienon; juhlat alkavat. Minne katsoi, kansaa kiehuu, venheet liukuu, purjeet liehuu, elää, liikkuu salmet, rantamat.
Ja se erotti hänet kokonaan niistä päiväperhosista, joiden piiriin hän avioliittonsa vuoksi oli joutunut ja joilla oli varaa suuttua ja leppyä, ihastua ja vihastua, miten milloinkin halusivat. Irenen hellyyden-osoitukset vaikuttivat häneen yksinomaan vastenmielisesti. Hän irtautui torjuvalla liikkeellä hänestä ja sanoi: No, mikä nyt? Onko Seidi tervehtynyt? Hän nukkuu, vastasi Irene.
Sillä Seidi tahtoi välttämättä nähdä myös jotakin eteensäpäin ja Johanneksen oli otettava hänet polvilleen. Ajeleminen oli Seidin mielestä hauskinta huvia täällä Parisissa. Jos asia olisi riippunut vain hänestä, hän ei olisi muuta tehnytkään. Oli hän kuinka huonolla tuulella tahansa, hän ilahtui heti ikihyväksi, kun hän sai tuon taikaluvan päästä ajelemaan.
Johanneksella oli seuraavana päivänä ankara kohtaus vaimonsa kanssa. Seidi oli sairastunut. Hän oli ollut sairas jo illalla, kun hän äitinsä kanssa vihdoin oli saatettu kotiin, ja valittanut tuntevansa vilunväreitä ruumiissaan. Nähtävästi ei Parisin kostea yö-ilma ollut tehnyt hyvää hänelle. Lääkäri oli haettu heti samana iltana, määrännyt lääkkeitä ja vakuuttanut kohtauksen pian menevän ohitse.
Tuijotti vain suurin silmin ympärilleen ja hengitti raskaasti. Hänen äänetön kärsimyksensä teki sitä syvemmän vaikutuksen Johannekseen. Hän meni toiseen huoneesen. Irene seurasi itkien häntä. Siinä nyt on seuraus, sanoi hän, sinun itsepäisyydestäsi. Jos Seidi olisi saanut jäädä kotimaahan, hän olisi terve tänäpäivänäkin. Johannes oli liian järkytetty heti vastatakseen.
He olivat tulleet hotelliin, jossa he olivat tavanneet Liisan valvomasta Seidin vuoteen ääressä. Seidi ei ollut näyttänyt parantuneen, pikemmin huonontuneen. Eikä hän vieläkään ollut puhunut mitään, huohottanut vain ja tuijottanut suurin silmin ympärilleen. »Onko hän nukkunut?» oli Johannes Liisalta kysynyt. »Kyllä, koko illan», oli Liisa vastannut. »Nyt heräsi juuri.»