Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Ma jouduin eroon taatostain, jäi äiti huolten vaivaan; nyt mun ei muuta turvaa lain, kuin sä ja Herra taivaan. »Mua taatto kauan siunas vait, lie surrut vähän vaan; mut äiti varmaan itkee kait, siks kunnes palataan.» No niin, sa lapsi, lohduks on, kun itkut pyrkii esiin; jos mull' ois mieles viaton, myös mun sais silmät vesiin. Hoi, kuule, uljas linnamies, vai kelmeäks sun nään?
KERTTU: Tekikö taikojaan? LALLI: Teki. KERTTU: Mitä arvat osoittivat? LALLI: Ei mitään hyvää hänen mielestään. KERTTU: Lienee tästä aika maata mennä. Lalli tuijottaa synkkänä tuleen. LALLI: Mitä Sinikka itkee? SINIKKA: Pyhä mies meillä kävi. KERTTU: Olihan tässä ruotsi ruoalla. LALLI: Vai oli. KERTTU: Se ei ollutkaan näet mikään tavallinen kerjäläinen. LALLI: Vai ei ollut kerjäläinen.
Annappas, kun miehen pöytätoverina on suloinen hempunen, joka itkee kuuta ja väittää, ettei mies enää rakasta häntä, koskei täytä hänen pyyntöään. Turhaan siinä mies käyttää tähtitieteellisiä tietojaan todistaessaan hänelle, ettei kuuta voi ihmiskäsin saada.
Näköhäiriössä joskus tapahtuukin niin, olet tulevinasi, tinarinta tienkäänteessä, kuutamossa, samassa haihtuaksesi kuin vitilumi hangella ... ja jäinen kuusi tiepuolessa taas kohisee ja tiuku ja kulkunen yhä itkee ja minä istun pää hupussa syrjin viimaan ja viluuni.
Vois istua hän päivät pitkät myötään, Mut kaavan moist' ei tule kirjelmänsä. Jo pitkät sivut häll' on katsomista Satuja kauniit', ihanoita aivan Perhoista kevään, kummun kukkasista, Tähdistä ylhäält', enkeleistä taivaan. Hän katsoo, lukee, nauraa itkeissänsä, Kun juuri itkee, kas hän nauraa jälleen. Hän lukee taas, eik' usko silmiänsä, Käsittämätönt' on tää taika hällen.
Niin hän hyörii ja pyörii, niin hän kääntyy ja keikkuu; ja vasta, koska toiset jyräävät jo sikeimmässä unessa, kallistuu hän siunaten vuoteellensa. Mutta eihän vieläkään ole työnsä ja toimensa kaikki. Tuskittelematta hän yön kuluessa nousee sijaltansa hetkettäisin, tunnittaisin, nousee viihdyttämään pienoista lastaan, joka tuossa itkee hyyryttelee kehdossansa. Tämä, veljet, on oivallinen emäntä.
PORMESTARI. Se on niin kiusallista, kun sitä ei koskaan tiedä milloin Hilleri nauraa ja milloin itkee! HILLERI. Jos herra pormestari tahtoo, niin minä voin herra pormestarille vasta sanoa aina edeltäpäin, milloin minä nauran ja milloin itken. Nyt minä kyllä nauroin. PORMESTARI. No mikä Hilleristä oli niin lystiä? HILLERI. No kun herra pormestari kysyi, että muistaako Hilleri mitä Hilleri lupasi.
Se liikkuu sentään, sydän ylväs tuo, min luulin murtuneen jo hautaan mustaan, se päältään rautapantsarinsa luo, se itkee, nauraa, hehkuu innostustaan.
Iras impi, Hyvästi kauaks aikaa! Kyy onko huulillani? Jos noin kauniist' Eriät elosta, niin kuolon isku On vain kuin rakastajan nipistely; Se koskee, mut on mieleen. Tyynnä lepäät? Noin kuollen maailmalle julistat, Ett'ei se ansaitse jäähyväisiä. CHARMIANA. Pakahdu, paksu pilvi; sada, että Sanoa voisin: jumalatkin itkee. CLEOPATRA. Häpeän tästä saan!
Hän itkee Edwardia, jota minäi; Min' itken Clarencea, jot' ei hän; Nuo lapset Clarencea, jota minäi; Ja minä Edwardia, jot' ei he. Te kolme minuun, kolmin kerroin kurjaan, Nyt vuodattakaa kaikki kyyneleenne: Min' olen surujenne imettäjä, Ma niitä valituksillani ruokin. DORSET. Tyvetkää, äiti! Pahoitatte taivaan, Jos sallimuksestaan näin nurisette.
Päivän Sana
Muut Etsivät