United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vois istua hän päivät pitkät myötään, Mut kaavan moist' ei tule kirjelmänsä. Jo pitkät sivut häll' on katsomista Satuja kauniit', ihanoita aivan Perhoista kevään, kummun kukkasista, Tähdistä ylhäält', enkeleistä taivaan. Hän katsoo, lukee, nauraa itkeissänsä, Kun juuri itkee, kas hän nauraa jälleen. Hän lukee taas, eik' usko silmiänsä, Käsittämätönt' on tää taika hällen.
Jumala, herrain Herra, Kuningas kuninkain, Suo suojassas' ain' olla meidän maamme! Ylhäält' on hyvä kaikki, sun lahjas on se vain, Sinulta kaiken siuna'uksen saamme. Mimessäs työmme siksi alamme, päätämme, Sinua siksi nytkin taas rukoilemme me: Suo suojassas' ain' olla meidän maamme! Maan korret, kukkasetkin Sun kertoo kunniaas, Sä elämällä kaiken luonnon täytät.
Kun kiittäen sanoimme jäähyväiset Himmeliinille, sanoi hän Matille: Kyllä saa olla tämä vihoviimeinen tällainen kokous; olen ollut matkareisulla ihan helvettiin! Soisi Jumala, että pääsisin pahan pauloist'! Apuu meille ylhäält' anna, huokasi Matti. Hyvästi nyt vaan ja kiitoksia paljo! Hyvästi, hyvästi, ja kiitoksia vaan! Porstuassa oli Katriina.
Ja missä metsän korkein puu, niin pojan Sen latvaan täytyi nousta kiikkumahan. Kah mitäs tämä? Pilven reunuelta. Valkoinen sulka alas liipottaapi, Se lahja ylhäält' ilman joutsenelta, Keskelle kukkain nyt se suikahtaapi. Niin kaunis sulka, ja niin valkoinenki, Niin pehmyt, sievä, oikein harvinaista. Mä hyvän kynän kohta tarvitsenki, Kun kirjoittamist' on niin monellaista.
Sillon ikävyys kuin iltapaiste, Vuorten jyrkis syksy-iltana, Sydäntäni raskahaasti painoi; Immen luoksi tieni käänsin taas. Astelin mä vaivaloista tietä Neidon kirkkai kasvoi kuvaillen; Hän oil valkeuden haamu ylhäält, Jalol otsal maata polkien. Illan tulles kodon portaal seison: Allamielin impi laulelee Majas yksinään ja viskeleevi Laattialle lehtii helmastans.
Eihän luonto ymmärrä Herran Hengen mieltä. Uskokaamme, uskokaamme Herran lupausta, Vaikk'ei siinä oliskaan Yhtään todistusta! Kiittäkäämme, kiittäkäämme Kaikkein kauas kuulla Herran töitä suuria Sydämellä, suulla! Lähtekäämme, lähtekäämme Niinkuin vieras väki! Rientäkäämme, rientäkäämme Kohden kotomaata! Huutakaamme, huutakaamme! Ylhäält' avun saamme. Anokaamme, anokaamme Uutta herätystä!
Oi, poppel'lehto, varjos huostaan peitä, Min kuulit viimein varjotessas meitä; Mit' innoissaan hän pyysi, suuttui syyttä Ol' varten sua ja mua ja äänetyyttä. Sill' ylhäält' aurinko jo länteen lähti, Ei silmääns' auaissut viel' iltatähti. Yövuodettaan jo tuulen siipi viisti, Kun erosuudelmaa hän multa kiisti.