Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
CORIOLANUS. Sille aina Ma työni, henken' uhraan. MENENIUS. Siis ei muuta Kuin puhuminen kansalle. CORIOLANUS. Ma pyydän, Mun suokaa jättää tapa tuo; en saata Pukeuta vaippaan, näyttää haavojani Ja kerjätä heilt' ääniä. Ma pyydän, Mua siitä päästäkää. SICINIUS. Ei, herra, valtaans' Ei jätä kansa; tavasta ei tingi Se tippaakaan.
Kaatui mies rytinällä, ja kalskui yll' asevasket. Forkys, Fainopsin uropoika kun karkasi vastaan suojana Hippothoon, hänt' Aias uumihin iski; puhkaisten sovan miehustan läpi suolien työntyi peitsi, ja maahan suistui mies, käsin kourasi multaa. Väistyivät esitaistelijat sekä loistava Hektor; valtaan riemuavainpa akhaijein jäi urot kaatut Hippothoos sekä Forkys, heilt' asut kohta he riisti.
Houkkio! Niitten turvana päin hevot Hektorin raisut karkaa kamppailuun, minä itsepä, peitseni iskult' uljain Ilionin sotisulhoja, heilt' yhä torjun päivää orjuuden, vaan korpit syö sinut täällä. 836 Mies polo!
CORIOLANUS. Suloiset, armaat äänet! Parempi kuolla, nälkään nääntyä, Kuin palkkaans' ansaittua kerjätä. Täss' seison, yllä tämä suden mekko, Ja, kun käy ohi Paavo taikka Pekko, Heilt' ääntä halpaa kärtän. Tapaa tää! Mut jos näin tapaa seurataan, niin jää Pois pyyhkimättä tomut vanhuuden, Ja harhaluulot, vuoriks kasvaen, Totuuden kaihtavat. Ei, houkkiot Ne täten arvovirkaan nouskohot! Ei halua mulla. Puolitiessä oisin; Jos vielä lopun matkaa kestää voisin! (Kolme kansalaista tulee.) Tuoss' ääniä on lisää!
Sääli et pienintä rinnalla suuren, Nuorta et vanhan vierellä säästä, Miksi et säästä? Kun suret lapsias, naistasi nuorta, Tuoni jos armoton heilt' elon leikkaa, Miksi et säästä? En kysy. Luonnon sääntöä täytyy, Kuulla sun täytyy: Korjaat näin elomailtasi viljaa, "Luonnon herrana", kunneka hiljaa Lyö sinut vuorollaan terä tuonen Huomenna kenties. Kedolla paimen etsi kukkia.
Ma silloin huomasin, ett' antamaankin käs' olla liian auki voi, ja kaduin tuon synnin sitten kaikkein muiden kanssa. Kuin moni ylösnousee kaljupäänä, kun tietämättömyys heilt' esti synnin tään katumisen kuolinhetkelläkin! Ja tiedä, että syy, mi vastakkainen on suoraan syylle jollekin, sen kanssa yhdessä täällä kuihtuu, kuivatetaan.
Sa kunnon Jago, surust' aivan kalme, Ken alkoi, sano, nimess' ystävyyden! JAGO. En tiedä. Ystäviä kaikk' ol' äsken Ja rakkaita kuin morsio ja ylkä Makuulle mennessään. Ja sitten heti Kuin mikä tähti heilt' ois järjen vienyt Asehet maalle, rinta vasten rintaa Verisess' ottelussa! Min en tiedä, Mist' alkoi tämä kummallinen riita.
Sovulle kuurona hän raudan työnsi Mercution kelpo rintaan, joka suuttuin Murhaavan terän terää vastaan käänsi, Ja, ivall' urhon, toisin käsin torjui Pois kylmää kuolemaa ja toisin viskas Sen Tybaltiin, jok' osaavasti taas sen Takaisin paiskas. Romeo ääneen huusi: "Seis, erotkaa!" ja joudummin kuin kieli Välihin käsi rivahti ja maahan Heilt' aseet löi.
Riensivät tuimina päin, kuin metsän karjua koirat haavoitettua ahdistaa ajomiehien eellä; innoll' ensin kyllä ne rientävät sen repiäkseen, mutta kun voimaans' uskaltain päin kääntyvi karju, koirat karkuun kaapaisee, mikä minnekin pääsee: noin väki Troian heit' yhä parvina vainosi ensin, miekoin miehiä iski ja keihäin kärkeväpäisin; mutta kun Aiaat käänsihe päin tenän urhean tehden, kauhtui kasvojen karva jo heilt', ei tohtinut kenkään 733 syöksyä ottelemaan sen koommin kaatunehesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät