Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Vietkö, Luoja, luokses mun, Soitan, tanssin eessä Sun, Kun vaan laulaa saan. Vaikka minne joutunen, Sitä toivon, rukoilen, Että laulaa saan. NYT M
Ennen suo toki meidän Zeus kuin danaolaisten voittaa, vaan vapisette nyt itse te taistoa säikkyin." Virkki, ja Aineias jopa kauasampujan tunsi seisovan silmäins' eessä ja äänin raikuvin huusi: "Hektor ynnä te muut sekä Troian ett' apukansain johtajat! Voi häpeäämme, jos aimojen eellä akhaijein karkkoisimme nyt Ilioniin, pelon valtahan vaipuin!
Yljän seurue: Jouvu jouvu velvyeni Jouvu juomukkaisueni! Isyt kotona oottelee Hautoja halailee Rinnakkaisen riihen eessä. Ylkä: Yksin tulin, kaksin menen Sylen täyen, saanin täyen. On mitä hevonen veittää, Liina harjan liikutella. Neittä helminta vetää Panimistä taluttaa. Halle on hänen erota Ihastukko meijän ennee? Ihastu elä pelästy.
Sen täytyi olla nainen nuori, moinen kuin Sinä, sielussa min heijastuu kaikk' kaunis, hellä, herkkä, haaveiloinen, pyhäinen, kukkiva kuin pihlapuu, mut sentään kiinteä kuin kirkas rauta, jonk' eessä eivät leikinlyönnit auta.
Kultani luoksi menisin, vaan on matkan päässä, Kappale on kangasta ja virsta vettä eessä. Ei mun auta, ei mun auta, lähteä mun tulee, Kulta muuten itkevi ja kuolleheksi luulee. Minun kultani kaunis on, on kuin herranengel, Käsissäni kantelen ja panen vaikka hengen. Minun kultani valkia, niinkuin lumen lippu, Ennenkun meistä ero tulee, vesi viiesti tippuu.
Heleä painui päivä laskulleen, sen säteet säilyi, sen kullat niinkuin keltahunnut häilyi, ne kaiken taivaan kaarsi keltaiseen, myös metsän, maan ja veen ja niitun kukkineen ja puistolammen, joka tyynnä päilyi. Sen partahalla paimentyttönen tuo keltatukka, tuo kautokenkä, punapaula-sukka, ritarin eessä seisoi vaieten, mi vaati vastauksen runoista rakkauden, jotk' oli juuri huoannut hän rukka.
»Mua tyynnytät sa», sanoa ma tahdoin mut äkkäsin, ol' eessä kolmas piiri, ja vaikenin, kun silmä vaani uutta. Minusta tuntui siellä, että näkyyn ma mystilliseen haltioiduin; templin ma nain ja siinä paljon ihmisiä. Sen kynnyksellä nainen seisoi, äidin sulous asenteessansa, ja sanoi: »Miks, poikani, tään olet tehnyt meille?
Myöskään siell' eikö olla pitänyt ois teidän? Se pahoin on. RISTIRITARI. Mik' on mik' on se vuori? Ma olin Sinailla. RECHA. Sielläkö? Ah ihanaa! Nyt toki varmasti saan tietää, onko totta... RISTIRITARI. Mikä? Mikä? Siell' että vielä nähdä voi, miss' seisoi Jumalan eessä Mooses? RECHA. Se ei sentään. Sen kyllin tiedän: missä seisoikin, Jumalan eessä seisoi hän.
Kangastus mi kohoileepi, Silmäin eessä kierteleepi, Laskee taaskin peittohon. On kun vesikello vaan, Joka kohoo korkealle, Loistain lentää taivahalle, Maahan lankee noustuaan. Niin ei ain' oo kuitenkaan; Hän, mi suurta vaikuttaapi, Maansa hyvää harrastaapi, Hän ei katoo milloinkaan. Aikansa kun suloton Myrsky ompi pauhanunna Sekä kaiken poistanunna, Mik' ei kuuluu muistohon.
Olimme onkalossa kaivon synkän jo jätin jalkain alapuolla, katsoin ma vielä vuoriseinää korkeata, kun sanat kuulin: »Askeleitas varo, sa ettet tallaa jalkapohjillasi pään päälle meitä, kahta veljesraukkaa!» Siks käännyin, eessä näin ja jalkain alla ma järven, joka jäätyneenä näytti lasia olevankin eikä vettä.
Päivän Sana
Muut Etsivät