Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
ANTONIUS. Tuo siis on hänen vastuunsa? EUPHRONIUS. Niin, herra. ANTONIUS. Kuningatar siis armon saa, jos minut Hän uhraa. EUPHRONIUS. Niin. ANTONIUS. Sen kuulkoon hän. No, laita Nyt Caesar-pojalle tää harmaa pää, Niin herrauskunnilla hän kukkuroilleen Sun toivehesi täyttää. CLEOPATRA. Tuoko pää? ANTONIUS. Palaa ja sano: hällä kukkeimmallaan On nuoruus, mailma hältä vartoo suurta.
ANTONIUS. Niin, ystävä, semmoinen varjokuva On päällikkösi nyt. Täss' on Antonius, Mut tätä hahmoa ei voi hän pitää. Egyptin vuoksi ryhdyin tähän sotaan, Ja kuningatar jonka syämmen luulin Omaavani, kosk' omasi hän minun, Jok', omanani, miljoonittain muita, Nyt kadonneita, yhdisti hän, näet sen, Pelissä petti mun ja Caesarille, Vihamiehelleni, kunniani hukkas.
Mit' ompi tää? Vain oikku, jonka siittää Sydämmen tuska. ANTONIUS. Kelpo mies myös sinä. Oi, jaota noin moneksi jos voisin, Ja tekin kaikki sulautua yhdeks Antonioks, niin palvelisin teitä Kuin te nyt mua! 1 PALVELIJA. Taivas varjelkoon! ANTONIUS. Tää yö mua vielä palvelkaatte. Sarkat Nyt täyttäkää, ja niin mua ylistelkää, Kuin valtakuntan' viel' ois toverinne Ja käskyjäni kuulis. Mitä aikoo?
Caesarkin itse liekiss' on, ja suuremp' On vastustus, kuin mitä odotimme. SCARUS. Päällikkö uljas! Tää vast' ottelua! Jos taannoin näin ois tehty, kotiin heidät Pää veriss' olis piesty. ANTONIUS. Vuodat verta. SCARUS. Sain haavan; se ol' ensin niinkuin T, Mut nyt se on kuin H. ANTONIUS. He pakenevat. SCARUS. Nyt survokaamme heidät tunkiolle; Minuss' on vielä kuuden naarman tila.
Tääll' ei viipymistä. BRUTUS. Hyvästi sinä, sinä, sinä, Volumnius! Sin' olet kaiken aikaa maannut, Strato; Hyvästi sinäkin! Nyt, kansalaiset, Iloinen mielen' on, ett' elämässän' En yhtä löynnyt uskotonta mulle. Saan kunniaa ma tästä tappiosta Enemmän, kuin Antonius ja Octavius Halvalla voitollansa saavuttavat. Hyvästi vielä kerran! Bruton kieli Elonsa tarinan jo päättää kohta.
Ei ykskään petturi saa eloon jäädä. ANTONIUS. Seis, kansalaiset! 1 KANSALAINEN. Vait siellä! Jalo Antonius puhuu. 2 KANSALAINEN. Kuulemme häntä, seuraamme häntä, kuolemme hänen kanssaan. ANTONIUS. Mut hyvät, armaat ystävät, en teitä Noin hurjaan kapinaan ma kiihtää tahdo. Tuon työn on, nähkääs, tehneet kunnon miehet.
Vihollinen jo uhkeana saapuu, Veristä sotalippuansa nostain. Jotakin tehtävä on viipymättä. ANTONIUS. Octavius, vie vastaan joukkos vitkaan. Vasenta sotakentän puolta kulje. OCTAVIUS. Ei, oikeata; vasent' astu itse. ANTONIUS. Miks riitaa haastat nyt, kun hätä pääll' on? OCTAVIUS. En riitaa haasta, mutta niin sen tahdon. BRUTUS. He seisattuvat: heill' on puhumista. CASSIUS. Titinius, seis!
CLEOPATRA. Antonius Sinusta puhui, luottaa käski sinuun; Mut suuresti en pettymystä pelkää, Kun luottamust' en tarvitse. Jos herras Kuningatarta vaatii kerjäämään, Niin majesteetin täytyy arvon vuoksi Kuningaskuntaa kerjätä. Jos suo hän Egyptin pojalleni, niin hän antaa Sen verran omastani, että siitä Voin polvillani kiittää. PROCULEJUS. Huolet' olkaa! Käsissä ruhtinaan ei vaaraa teillä.
3 KANSALAINEN. Kuninkaallinen Caesar! ANTONIUS. Mua kuulkaa loppuun asti. KAIKKI. Hiljaa! vaiti! ANTONIUS. Hän lisäks teille kaikki puistons' antaa Ja lehtonsa ja uudet kasvikkonsa Tiberin tällä puolla; ne hän teille Ja lapsillenne ikipäiviks antaa Yleisiks lystäily- ja käymäpaikoiks. Sep' oli Caesar! Milloin saadaan moinen? 1 KANSALAINEN. Ei koskaan, koskaan! Tulkaa miehet!
OCTAVIA. Korvaasi sen kuiskaan. ANTONIUS. Sydäntä eipä tahdo kieli kuulla. Ja kielt' ei ohjata voi sydän; noin se Utu joutsenenkin tulvavesill' uipi, Kallistumatta puoleen taikka toiseen. Itkeekö Caesar? AGRIPPA. Otsassa on piirto. ENOBARBUS. Se oisi paha merkki hevosessa, Mut hän on toki mies. AGRIPPA. Kas, Enobarbus, Antonius milt'ei ulvoi, nähdessänsä Caesarin surmattuna; ja hän itki.
Päivän Sana
Muut Etsivät