Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Samassa kun sai lausuneeksi, Kajahti laulu riemuisa, Enkeli-joukon äärettömän Taivaisin nuotin laulama: »Kunnia olkoon Jumalalle Korkeudessa! Suosio Ihmisille! Maassa rauha.» Taas hiljaa! Sävel sammui jo! Auringonnousu ylhäältä. Luuk. 1:78, 79. Synnin pimeys synkkä yö Maan kansat peitti tähtivyö Taivaalla ennen loistellut, Jo oli ammoin sammunut: Kas, silloin vihdoin valahtaa.
Mutta en huoli jättää kertomatta niitä muistoja pyhästä historiasta, jotka taas täällä kohoavat uskovaisen raamatunlukijan mieleen. Jerikokin on sellainen paikka, johon likeisesti liittyy merkillisiä tapauksia. Ne kuitenkin tarkoittavat sitä Jerikoa, joka jo ammoin on rauennut raunioiksi, jotka ovat noin puolen tunnin matkan päässä siitä kylästä, jossa yötä vietimme.
Se on rakennettu Israelin kantaäidin Rakel'in muistoksi, jonka haudan luullaan olevan siinä; sen tähden sanotaankin sitä rakenusta Rakel'in haudaksi. Tässä johtuu matkustavaisen mieleen ajat, jotka ovat jo ammoin kuluneet, ja hän muistaa kertomuksen 1 Mos. 35 luvussa, jonka 19 värsyssä sanotaan: "Niin kuoli Rakel, ja hän haudattiin Efratin tien viereen, se on Betlehem."
Kaikki vihankauna, jota Larsson ja kaikki kauppiaat siihen aikaan olivat kantaneet kuningas vainajaa vastaan, joka oli käynyt heille hyvin kalliiksi, oli jo ammoin aikoja sitten suunnattu vihattuun Görtziin.
Se hänelle kernaasti luvattiin, mutta kaikki arvelivat, että hänellä oli tarpeeksi asti yhdestäkin koirasta, tuosta häijystä Rakista, joka ei koskaan ollut hyvä kellekään. Kevät oli tullut, lumi ammoin sulanut. Teeret kuhersivat puiden latvoissa, kurki kirkui suolla ja pikkulinnut visertelivät joka oksalla. Oli varhainen aamupäivä.
En kestä enää tässä vankilassa! ma tunnen, että täällä turmellun, tai ammoin turmelluin jo maailmassa, mut siellä kohtaloin ol' yksin mun: kaks meitä tääll' on ilmass' saastaisassa, mi myrkyttää myös, Catharina, Sun, Sun poskes kelmenee, Sun sulos haihtuu, Sun sydänkesäs sydänsyksyyn vaihtuu.
Mut impeni armas ja viehkeä-huuli, Sun jouda en ruusuja suutelemaan, Mun kansani kallis ja murhekas maani Ne kutsuvat työhön ja taistelemaan. »Oi poikani, heittäös työsi jo pois, Jo ammoin on saapunut yö, Pian koittavi taivaalla huomenkoi Tuo valvonta voimasi syö!» Oi äitini armas ja kultaisin, Et nyt mua työstäni saa En jouda, en jouda mä uinailuun: Kun vaarassa häilyvi maa.
Vaadit mun visertämähän taas iloja ihmisviidan, minut laadit laulamahan, jällehen kipuja järjen, minut, miehen tuonen-tyynen, minut, jo elämän-oudon, hapsin ammoin harmenneisin leikeissä suvisen lemmen. Mykistyisin myös sinulle.
Veri kuohahti nuori, kuin tulta lies viha silmästä liekehtii. »Puhun, kenraali, suorin suin: joka mies teit' ammoin jo halveksii. Koko armeijalla on aatos se: pahin pelkuri olette te.» Vait Sandels jäi, putos kahveli pois, jopa nauruun hän purskahtaa. »Hyvä herra, Sandelsko pelkuri ois? Ohoo! Sepä perhanaa! Bijou, jalo ratsuni, tuokaa, hoi! Nyt pastori jäädä voi.»
Oh! nämä aikomukset vetäytyä pois maailman menosta ovat jo ammoin minussa syntyneet; ja olethan kuullut minun niistä jo puhuvankin, etkös ole, ystäväni? Olen kylläkin, mutta täytyy tunnustani että olen luullut sinun laskevan pilaa. Semmoisista asioista! Oh! d'Artagnan! Lempo! lasketaanhan pilaa kuolemastakin. Ja siinä tehdään väärin, d'Artagnan, sillä kuolema avaa oven kadotukseen tai autuuteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät