United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
LIISA. Kas, sattuipas paikalleen! Tulit heti iloiseksi, kun kuulit hänen nimensä. Se on oikein se. Mutta kuitenkin tahtoisin varoittaa sinua rakastamaan vähän varovaisemmin, eikä niin tulen palavasti. Tottahan muistanet vielä, kuinka viimeksi soittelit tanssiaisissa kotikylässä ja kuinka kokonaan kadotit ymmärryksesi, kun Riitta ilmestyi.
Jo monta vuotta sitte morsios Sa kadotit; tää rinta lemmeltä On lukittu; mut kaks täss' erotettiin Sydäntä, lempimähän luodut vaan. Niin, isä arvoinen, me kaksi, toinen Avioliiton onnettoman uhriks Ja toinen hedelmäksi tullut, me Tuonlaista estäkäämme liittoa: Pelastakaamme ystävämme. ERLAND. Miten, Mun poikani? WILHELM. Se riippuu sinusta, Niin minä heidät pelastan. ERLAND. Vaan miten?
Ah, sydän, turhaan kuoloas oon surrut. Vain kasvaaksesi hetkiseksi murrut! Sa helmen sait, kun surun kuorees sulit, sa kadotit, ja kauniimmaksi tulit. Näin jumalille lempikorun loit sa, pololle haltijalles aarteen soit sa. Sa simpukkani sairas, kiitos sulle, ah, tuskastakin, jonka tuotit mulle! Kuink' oisin sua ilman köyhä, pieni! Sun kanssas jumaloihin kulkee tieni. On aikainen aamu.
"Sinä kadotit sormuksen", sanoi joutsen ystävällensä; "nyt lepää se järven syvyydessä, minä en voi sitä löytää". "En minä sitä tarvitse, eikä äitinikään, sillä nyt juuri istuu kuolema hänen sänkynsä vieressä ja auttaa häntä irroittamaan yhdistyneitä siipiä!"
Hänelle se maksoi hengen nuoruuden hellimmässä kukoistuksessa minulle tämä hänen pelastustyönsä tuli yhtä kalliiksi sillä minulle se maksoi sulhaiseni, lemmittyni! En tunne, nuori ystäväni, onnes kohtaloita ja lupaus kuolevaiselle on pidettävä pyhänä mutta jos oli hän sun ylkäsi, niin sinulla on syytä itkeä ja murhettia! Ei kenkään kerrassaan voi enemmän kadottaa, kuin sinä kadotit! Anna.
Tuo siis on hän, niin kuninkaani muoto Kuin himo kunnian on kunniata Ja valtaa väkivalta. Tuo siis poika Klaus Flemingin, sen ainoan, mi mulle Voi vetää vertoja, tuon uskaliaan Ja lujan, ankaran kuin minä itse, Ja jota vihaan jälkeen kuolemankin. Niin helpoks onnen aikaan tuntui kuolo. Nyt, sydän, kaikk' kuin kadotit sä, kuinka Viel' elämästä kuiskata voi toivo!
MIKKO. Nyt, Esko, ponnista takaisin miehuutesi arvo! KARRI. Teemu parka! MIKKO. Esko, nyt kadotit miehuutesi. ESKO. Pahasti, että pääsi hän näin kynsistäni! Oliko se isänsä? KARRI. Isänsä; ja aika-mekosti, luulen minä, hän poikansa nyt sukii. ESKO. Se ei haita hänelle! Mutta onhan se sopimatonta näin peuhata toisen häissä. Mitä sanoo morsian? Minä pyydän anteeksi!
Mutta kuuleppas, nyt sanon sinulle jotain aivan suoraan, koska olen ystäväsi: sinä et ole tullut ihmisvihaajaksi surusta, kun kadotit hänet, tuon ensimmäisen morsiamesi, vaan omasta ylpeydestäsi, joka tuntee itsensä loukatuksi ja sen tähden tahtoo tehdä vastarintaa, kuin tottelematon lapsi.
Ilmaisit sen uskosi silloin, kun ensimäinen lapsemme oli kuollut, sanoit, että elämäsi olisi mahdoton elää, jollet tietäisi tapaavasi jälleen niitä, jotka kerran kadotit. Se oli sinussa siis pohjimmaltaan vain rakkautta meihin, rakastamiisi, minuunkin, jotka tahdoit tietää kohtaavasi jossain vielä kuolemankin jälkeen.
PANKINJOHTAJA: Niin eikös Valdemar hukkunut siksi, että Uuno tempasi häneltä airon? VALTANEN: Uunon kertomuksen mukaan Valdemar sen hänelle luovutti vapaaehtoisesti. Paljon paljon sinä Valtanen olet kadottanut, kun Valdemarin kadotit! VALTANEN: Kamppailu airosta?! PANKINJOHTAJA: Sano minulle, Valtanen, tiesikö Uuno siitä testamentista, jonka sanoit tehneesi poikasi Valdemarin hyväksi?