United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
PANKINJOHTAJA: Oikeastaan aijoin sanoa toista... Juuri tällä samalla hetkellä ovat tarkastajat saapuneet pankkiini... VALTANEN: Oh, en pysty mitään ajattelemaan... Toiste, toiste... PANKINJOHTAJA: Ainoastaan nimesi! PANKINJOHTAJA: Kiireessä, veliseni ... tässä kynä ... kirjoita tunnusteesi ... lupauksiini luota ... tässä, tässä kynä...
VALTANEN: Minä tiedän, että olet omin luvin asettanut vastattavakseni kaksi miljoonaa. VALTANEN: Ja kiellän sittenkin. PANKINJOHTAJA: Minun täytyy siis lisätä tietojasi. Kaksi miljoonaa on ainoastaan omassa pankissasi. Muissa vastaat yhteensä viidestä. UUNO: Oh! pettäjä! PANKINJOHTAJA: Siis kirjoita! VALTANEN: En. VALTANEN: No, Uuno, nyt olemme keppikerjäläiset.
Kyllä, murisi ukko, ja haudalla minä en tule sanomaan halaistua sanaakaan. Mutta jos tarvitset hyvää neuvoa, niin muista yksi seikka: älä ole missään liikeasioissa pankinjohtaja Antti Puuhaaran kanssa! Antin kanssa! Ei liikeasioissa! Joko hänenkin päivänsä siis olivat luetut? Uhkasiko siis kaikenhäviö? Soisalon selkäpiitä karmi. Tuo ukko ennusti aina pahaa, mutta harvoin turhan tautta.
Hamre oli pankinjohtaja, ja kerrottiin, ettei voitu mainita ainoatakaan esimerkkiä, että joku, joka oli hänelle vastenmielinen, olisi saanut apua. Holt ahdisti säälimättä. Yleisen luulon mukaan Hamre se oli, joka monena Herran vuonna oli kaupungin kouluja hallinnut.
Mutta viimeistä pyyntöäni et toki kieltäne: anna minulle revolverisi... UUNO: Niin, tämä keino tekee todella kipeätä, mutta on toinen. PANKINJOHTAJA: Mikä toinen? UUNO: Jäädä elämään. PANKINJOHTAJA: Pakenisin?! UUNO: Kyllä muuten, mutta ulkomailla on suuri huoli toimeentulosta. Ei, jäädä erääseen paikkaan, jossa ei ole mitään huolia, ei edes leipähuolia, jossa teitä ei kukaan näe ettekä te ketään.
VALTANEN: Mitä tapoja ne ovat?! VALTANEN: En. Kuulitko: en, en! UUNO: Meneppäs sinne! PANKINJOHTAJA: Valtanen, tule järkiisi! Jos kirjoitat, minä pelastun ja sinä saat rahasi korkoinensa. Valtanen, olosuhteet muuttuvat, kireät ajat päättyvät. Minä nousen vielä! VALTANEN Mi-nä en kir-joi-ta. UUNO: Hän sanoi: minä en kirjoita.
Pankissa jo tietävät, että minun on aikomus eroittaa Krogstad virasta. Jos nyt saataisiin kuulla, että uusi pankinjohtaja on muuttanut mielensä vaimonsa rukousten tähden Nora. Entäs sitten ? Helmer. Tietysti ei mitään, kunhan vaan tää pieni visapää saisi asian käymään tahtonsa mukaan!
UUNO: Tarkastajilla lienee aikaa odottaa sen verran, että saamme kuivat vaatteet yllemme! VALTANEN: Käy pukeutumassa mene... UUNO: Merkitkää silläaikaa summa, herra tirehtööri. Isällä lienee aikaa olla allekirjoittamatta, kunnes palaan. Tulen silmänräpäyksessä. PANKINJOHTAJA: Summasta ei minulla ole tällä hetkellä täyttä selkoa, mutta jos todella epäilet... VALTANEN: Joutavia!
PANKINJOHTAJA: Nyt tulee sinun seistä yksin, Valtanen. Se on usein liikemiehen kohtalo. Eikä voi kieltää, että siinä uhmassa on jotain nautintoa. Meitä ei tue koskaan muu kuin oma uhmamme... Mutta nyt ystäväni, voitko antaa minulle anteeksi, että minä tämmöisen onnettomuuden hetkellä... VALTANEN: Ystävä läsnäolosi minua onnettomuudessani päinvastoin lohduttaa, jää tänne, jää tänne.
Uudenvuoden aamuna luettiin kaikissa pääkaupungin lehdissä seuraava välike-uutinen: Liikealalta. Pankinjohtaja Antti Puuhaara on irtisanoutunut nykyisestä toimestaan ryhtyäkseen graafillisen yhtiön 'Kuvan' toimitusjohtajaksi. Hra Puuhaara astuu heti virkaansa.