United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei kulunut kauan ennenkuin hänen vaikutuksestaan myötiin pitejän lainajyvästöstä viljaa kansakoulun peruskassaa varten. Mutta työn ja taistelun mies kaipaa myöskin kodin lepoa ja suloutta. Sellaista kaipiota tunsi pastori Siipinenkin yhä enemmin rinnassaan. Jumal'ilmoissakin liikkuva tuntee usein hetkiä, jolloin ihmissydän ikävöipi ihmissydäntä.
Kuinka pastori uskaltaa antaa rouvansa sellaisen Helsingin herran haltuun? pistihe neiti Liina sanomaan. Jo se toki uskaltaa, kun tietää, että omaa ukkoaanpa se kuitenkin aina ikävöipi. Vai mitenkä, Elli? Ei mitenkään, menehän nyt vain, vastasi Elli koettaen nauraa muiden mukana. Ja koko herrasväen kurillaan nenäliinoja heiluttaessa ajoi pastori tyytyväisenä ulos pihasta.
Nytkin siellä isä kotona leikkii Marin kanssa ja ikävöipi häntä... Ja äiti siellä kutoo sukkia... Niinhän se oli aina iltasilla, että äiti kutoi sukkia ja isä leikki heidän kanssaan ja sitten soitteli kannelta ja lauloi. Vaan milläs se nyt soittaa, kun kannel on täällä sedällä, tuossa sedän kaapin päällä. "Viedäänkö setä tuo kannelkin kotia?" "Mitä sillä siellä?" "No että isä soittaa."
Jauri, kaihon kannelniekka suree sydämensä paulaa, maita matkaa, uupuu, vaipuu, murtuneena, hapsin harmain yhä lemmestänsä laulaa: »Niin kauan on arvoa, ah, elämällä, kuin kaunis on Heljä maan pinnalla tällä! Tule syliini mun, sa varjo kaunihin kadotetun!» Vyöryy valon jumalasta saapuvasta ylhä maine. Ikävöipi Iki-Heljää, ihannetta ihmismuodon laulu niinkuin meren laine.
Kun hän näkee Jorin ja hän toivoi pian näkevänsä, sillä Jori varmaan tulee Aapon ja Huldan häihin, jotka ovat piakkoin, kun heitä on jo kuulutettu ja kun tapaa hänet, niin sanoo hän kaikki, kertoo vaiheensa, äärettömät kärsimisensä ja tuskansa, ja selittää kuinka kaunis Yrjö on ja miten ikävöipi isää, jota ei raukka tunne, ja kuvailisi Jorille miten onnellisia he olisivat.
"Hän ei ollut minusta niin kauan erotettukaan, että häntä olisin kerennyt ikävöidä". "Kerennyt", sanoi Juho elävästi. "Niin, niin, minä ymmärrän. Kummallinen tunne on ikävä. Ikävöidä ei voine aina samalla tavalla. Toivoton ikävä lie kauhein tuska mikä löytyy, vaan toivova ikävä kun tiedetään tai uskotaan että se, jota ikävöimme, myös meitä ikävöipi, se lienee suloinen tuska".
Armas Elli, sydämmeni Luokses aina ikävöipi, Iloton on elämäni Jos et sille sijaa suo. Niinkös vain? Niinkös vain? No anna tänne sydämmes, Ma taskuhuni pistän sen Ja kaunihisti kantelen. Kuules, armas Elli kulta, Pilkallasi pistävällä Rinta raukan murrat multa, Tuonen tielle työnnät mun. Vuotas vain! Vuotas vain! Maitotilkan sulle tuon, Se rinnan rohto oiva on Ja pelastaa sun elohon.
Hän puristi kätensä yhteen ja katseli ohikiitäviä seutuja: Minusta tuntuu, että juna menee niin hitaasti. Hän hymyili ja nyökytti päätään professorille, joka istui sohvalla toisella puolen vaunua ja huvitteli vanhinta lastansa vaaleaveristä, viisivuotiasta poikaa näyttämällä ja selittämällä kuvia muutamasta joululehdestä. Miehenikin ikävöipi maalle sanoi nuori rouva hyväilevällä äänellä.
En joutanut kirjoittamaan eilen illalla, sen tähden täytyi minun nousta auringon kanssa sanoakseni sinulle, ettei mikään muu kuin sinun kotiintulosi voi korvata minulle Petrean lähtöä. Me ikävöimme niin kovasti ruusuamme! Tiedän kyllä kuka muu sinua ikävöipi paitsi oma perheesi. Minun täytyy kertoa sinulle, että on herännyt jonkunlainen pieni ystävyys Jeremias sedän ja minun välilleni.
Sillä niinhän se on, kuin kuulin erään merimiehen ikävissään hyräilevän: "Merimies kuin vesilintu Ystävistään erillänsä Ikävissään huokaelee, Omaa kultaans' ikävöipi, Sillä meren myrskysäissä Hyökylaineen vaahtopäissä Merimiesi yksinäinen Ainoon ilon, hyvin löytää; Eipä meripoikaa lainehilla Kukaan armahda, ei armahda!