United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jauri, kaihon kannelniekka suree sydämensä paulaa, maita matkaa, uupuu, vaipuu, murtuneena, hapsin harmain yhä lemmestänsä laulaa: »Niin kauan on arvoa, ah, elämällä, kuin kaunis on Heljä maan pinnalla tällä! Tule syliini mun, sa varjo kaunihin kadotetun!» Vyöryy valon jumalasta saapuvasta ylhä maine. Ikävöipi Iki-Heljää, ihannetta ihmismuodon laulu niinkuin meren laine.
Tätä aamua odotin, armain, yöt monet unettomat, sadekuurot kun pilvin harmain ohi kiitäen kulkivat. Nyt loistavan nään ma sen tuolla suven suurin toivehin. Tänä aamuna tahtoisin kuolla sun syliis, armahin! On suuri sun rantas autius, sitä sentään ikävöin: miten villisorsan valitus soi kaislikossa öin...
Puut muka nyykyttivät päitänsä heille, linnut lauloivat varta vasten heille, vihanta nurmi kutsui heitä istumaan, kivetkin ne katselivat heitä harmain silmin ja sammalisin kulmakarvoin.
Nyt auta ei aattehes armaat, ei ylvääs. Menet mereen kuin vereen. Sinun syy! Minun syyni. Oli aikasi. Ollut et armas, et tyyni. Menit veljien veriin kuin mennet nyt meriin. Taru päättyvi pitkien taistojen teriin. Atlantis, Atlantis, myös mullekin armain! Nyt nään Sinun sielusi hapsin jo harmain. Minä vanhenin suotta. Kenen syy? Sinun syys, Sinä maailman tään sukuveljettömyys. Teit kuoleman synnin.
Vaan jonkun palkkion siitä tahdon; kosk'en saanut äitiä vaimokseni, tahdon tyttären lapsekseni; minä teen hänen perillisekseni. Kaikki mitä minulla on, on oleva Pietarittaren, joka on rukoillut edestäni, ja saanut nimensä minun nimestäni. Tule tänne Pietaritar!" Lapsi juoksi syliinsä ja leikitteli harmain hiustensa kanssa.
Usein kansan vainiolla vilja nousi orastain, Levitteli lehviänsä, tuulen kanssa leikki vain, Mut ei tähkällen se päässyt, eipä edes korrellen, Kun jo juurta toukka jäyti, elon nuoren turmellen. Taikka harmain joukkoinensa, hyinehen ja jäinehen, Tuli tuonen mailta halla, tähkän kylmi kultaisen, Tähkän kylmi, jyvän jääti, ja kun nousi aurinko, Autio ja musta oli vaivannäön vainio.
Tuolla ikkunoissa nään sen kyllä on jo kaikki ruusut kukkineet. Viime yönä kuuran kimalteet ensi kerran kiilsi kattoin yllä. Lähtee onnellisemmille maille kesä tenhovoimin, luomistöin. Surmaa halla harmain syksyöin kaiken, joka nuoruutta jäi vaille. Poissa kaikki laulajat on puiston, poissa, paennehet etelään. Tänne yksin istuen ma jään varaan jonkun köyhän muiston.