United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Varsa ahjosta ajaikse, lähetäikse lietsehestä, harja kulta, pää hopea, kaikki vaskesta kaviot. Muut tuota hyvin ihastui, ei ihastu Ilmarinen. Sanoi seppo Ilmarinen: "Se susi sinuista toivoi! Toivon kullaista sopua, hope'ista puolisoa." Siitä seppo Ilmarinen varsan työntävi tulehen. Liitti kultia lisäksi, hope'ita täytteheksi, pani orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan.
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi on seppo veikkoseni! Mitä paukutat pajassa, ajan kaiken kalkuttelet?" Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Kuuta kullaista kuvoan, hope'ista aurinkoa tuonne taivahan laelle, päälle kuuen kirjokannen." Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Ohoh seppo Ilmarinen! Jo nyt laait joutavia! Ei kumota kulta kuuna, paista päivänä hopea."
Otti noita kultiansa, valitsi hope'itansa sykysyisen uuhen verran, verran talvisen jäniksen. Työnti kullat kuumentohon, ajoi ahjohon hopeat, pani orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan. Orjat lietsoi löyhytteli, palkkalaiset painatteli kintahattomin kätösin, hatuttoman hartioisen. Itse seppo Ilmarinen ahjoa kohentelevi, pyyti kullaista kuvaista, hope'ista morsianta.
Siitä kielti Väinämöinen, epäsi suvannon sulho, kielti kansan kasvavaisen, epäsi yleneväisen kullalle kumartamasta, hopealle horjumasta. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Elkätte, pojat poloiset, vasta kasvavat urohot, ollette elonkeraiset elikkä elottomatki, sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana naista kullaista kosiko, hope'ista huolitelko!
Tuo oli kaunis Pohjan neiti, maan kuulu, ve'en valio. Istui ilman vempelellä, taivon kaarella kajotti pukehissa puhta'issa, valke'issa vaattehissa; kultakangasta kutovi, hope'ista huolittavi kultaisesta sukkulasta, pirralla hope'isella. Suihki sukkula piossa, käämi käessä kääperöitsi, niiet vaskiset vatisi, hope'inen pirta piukki neien kangasta kutoissa, hope'ista huolittaissa.
Orjat lietsoi löyhytteli, palkkalaiset painatteli kintahattomin kätösin, hatuttoman hartioisen. Itse seppo Ilmarinen ahjoa kohentelevi, pyyti kullaista kuvoa, hope'ista morsianta. Ei orjat hyvästi lietso eikä paina palkkalaiset. Se on seppo Ilmarinen itse loihe lietsomahan.
Etsi pientä poiuttansa, kullaista omenuttansa, hope'ista sauvoansa alta jauhavan kivosen, alta juoksevan jalaksen, alta seulan seulottavan, alta korvon kannettavan, puiten puut, jaellen ruohot, hajotellen hienot heinät. Viikon etsi poiuttansa, poiuttansa, pienuttansa.
Syötä kullaista kuloa, hope'ista heinän päätä heraisista hettehistä, läikkyvistä lähtehistä, koskilta kohisevilta, jokiloilta juoksevilta, kultaisilta kunnahilta, hope'isilta ahoilta!
Vaka vanha Väinämöinen ajoa karittelevi pimeästä Pohjolasta, summasta Sariolasta. Ajoi matkoa palasen, pikkaraisen piirrätteli: kuuli sukkulan surinan ylähältä päänsä päältä. Tuossa päätänsä kohotti, katsahtavi taivahalle: kaari on kaunis taivahalla, neiti kaaren kannikalla, kultakangasta kutovi, hope'ista helkyttävi. Vaka vanha Väinämöinen heti seisatti hevosen.
Tuo oli seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, takoi rautaista rahia, hope'ista huolitteli, kyynärä kyventä päässä, syli syttä hartioilla. Astui Annikki ovelle, sanan virkkoi, noin nimesi: "Veli, seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen! Taos mulle sukkulainen, tao sormukset soreat, kahet, kolmet korvakullat, viiet, kuuet vyöllisvitjat, niin sanon toet totiset, valehettomat, vakaiset!"