United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Sun silmäs tuike se tummenee.» »No, tummetkoon, se ei haittaa tee.» »Sun poskeltas puna pois putoaa.» »Mun kultani lempivi kalpeaa.» »Oi, turha on toivosi, onneton, Sun petti hän, hällä jo toinen on.» »Ei pettää voi minun kaivattun', Ens sunnuntaina hän noutaa mun.» Käy pirta ja niidet ne helskähtää Ja oudosti silmä se välkähtää.
Nyt kauan teille neuvotaan, Mi kävi teilt' ennen rentonaan, Niin hyvin kuin syönti, juominen, Ett' yks' kaks kolm' on siinäki tarpehen. Kyll' laita aatos-tehtahan Sama on kuin kankurin kudonnan: Yks polkemus ... tuhat lankaa säpsähtää, Ja toisa toisa lentää pirta, Yks helskytys ... ja lankain virta Näkymättä luo tuhat yhdelmää.
"Itse langat kehräele, omin hyppysin kutehet, langat laita lievempäiset, rihmat aina kierempäiset! Keri kiinteä keränen, viipsinpuulle viskaele, suvakolle suorittele, kani siitä kangaspuille! Iske pirta piukkeasti, nosta niiet notkeasti, ku'o sarkakauhtanaiset, hanki villaiset hamoset yhen villan kylkyestä, talvilampahan takuista, karvoista kevätkaritsan, kesäuuhen untuvista!
Kas, siinähän jo tulee Aukustikin kesannolle: »antakaas isä kun minä lopettelen», sanoo hän. »Lopettele vaan». Ja poika nuorin voimin nostaa sahran, ravistelee, kääntää, ja lähtee uutta vakoa aukasemaan. Kinturi istuu ojan reunalle, pyyhkii hikeänsä, ihaellen katselee nuoren rotevuutta. Sitten nousee, panee piippuun, lähtee astelemaan kotimäelle, ja jo kaukaa kuulee kuinka Marin pirta paukkuu.
Istuu impi kangaspuissa, käämi kääntyy, pirta piukoo, vaan on immen mieli muissa, aatos kaukomailla siukoo. Kutooko hän maalle rauhaa vaiko sotaa, viel' ei tiedä, mutta onnea ei lauhaa Sormun sorja tyttö siedä.
Noin se katoo kaunis, jalo, Totuus kestää vaan, Sit'ei voimakkainkaan palo Saata hoipumaan; Tyyntyy laulun, soiton virta, Hakkaa, hakkaa ajan pirta. Runotarkin ihastunna Ajan mettä juo, Aatteet jos lie kulununna, Uutta luopi tuo, Vaan ei kaatunutta raukkaa Aikakaan voi enää auttaa.
Semmoisen paikan esim. tapaamme siinä, missä Pohjolan neiti kutoo, istuen taivaan kaarella: Suihki sukkula piossa, Käämi käessä kääperöitsi, Niiet vaskiset vatisi, Hopeinen pirta piukki, Neien kangasta kutoissa, Hopeista huolittaissa,
"Kun tulevi toinen päivä, hanki suora sukkulainen, pirran-päällinen pätevä, käärinlauta laaullinen, vuoli suksekset soreat, hanki kaikki kangasneuvot! Laita neiti kangaspuille, pirran-päällinen piohon: äsken pirta piukkoavi, kangaspuut kamahtelevi, kuuluvi kylähän kalske, pirran pirske loitommalle.
Nevalaisten neuvon kieltä kuulee koko korven kansa, vaan jos poik' on meidän mieltä, tuo hän muutkin muassansa. Istuu impi kangaspuissa, käämi kääntyy, pirta piukoo, vaan on immen mieli muissa, aatos kaukomailla siukoo. Kutooko hän maalle rauhaa vaiko sotaa, viel' ei tiedä, mutta veri nuori pauhaa eikä tyttö tyyntä siedä.
Pala, pala heinä! vieri, vieri virta! Pyhä, pyhä elämän on helskyvä pirta. Kukka on kasvanut erämaan sannassa, puna-raakku auennut aavikon rannassa. Erälaivat soutaa, ihanansa Intian prinssi nyt noutaa. Tulikuumat niinkuin askelet allamme huulet heljät hiiluvat saatettavallamme, varsi kuin palmu, silmän suuren nurkassa nukuttava valmu.