United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä en välitä valita sanojani, sillä häpeä se on ja häpeänä pysyy! Jahka minä kerran pääsen maisterinvihkiäisten ohjelmaa määräämään! Sinähän aiot lukea papiksi! Suoritan kiusallakin vain sitä varten kandidaattitutkinnon! Sitäpaitsi suututtaa minua, kun se aina, joka tilaisuudessa, missä vaan sopii, sitä Snellmania hakkaa ja kalvaa!
Kohta kyllä rauta riehuu, Verivirrat höyryää. Marssi päälle, Pohjan poika, Vihollista varsin luo! Hakkaa päälle, Pohjan poika, Luoja sulle voiton suo Rientäkäämme, Savolaiset Sekä poijat Pohjolaiset, Myös sä, kansa Karjalan, Vihollista vastahan! Meidän hurraa kankaat kaikuu, Niinkuin tuhat ääntä ois, Vaarat virkkaa, rannat raikuu: Väkivalta täältä pois!
Mikään muu ei olekaan vaikea ... kuin alku! Sitten Kukkelman taas hakkaa. Kauas kuuluu hänen rintansa pihinä ja ähinä... Petäjiä kaatuu silloin tällöin ... ryminällä ja ryskeellä, katkoen tuuheain latvainsa tieltä toisten puiden kuivia oksia ... suhisten, pohahdellen ... ja sitten runkonsa kallioon kumahduttaen. Täti on sisässä.
Tällaisten rohkeain ja musertavain ratsuväkihyökkäystensä tähden saivat suomalaiset siihen aikaan nimekseen "hakkapeliitat", sanoista "hakkaa päälle!", joilla he taistelun tuoksinassa yllyttivät toisiaan urhoollisuuteen. Tämän menestyksen elähyttäminä alkoi nyt joukko toisensa perästä, sekä ruotsalaista että saksalaista jalkaväkeä, juosta sillan yli.
Ota kaikki! Sinä tiedät, missä ne ovat. Hyökkää traakialaisten henkivartijain kimppuun selkäpuolelta. "Elleivät he luovu yrityksestään, niin hakkaa heidät armotta kuoliaiksi. "Auta veljeäsi! "Minä tulen heti." Lucius Licinius epäröi. "Entä Tiburtiuksen portti?" "Sitä ei avata." "Entä Belisarius?" "Saa olla ulkopuolella." "Totila ja Teja ovat jo paikalla." "Sitä suurempi syy pitää portti kiinni.
Uulon ajatukset harhailivat kummallisesti. Hän koetti mielessään tavoittaa mitä vielä kysyisi, mutta ei keksinyt mitään asiallista ja nousi lähtemään ulos. Mutta ovessa mennessään hän muisti jotakin ja kysyi: »Minä kai ison Leppimäen metsästä saan hakata halkoja omiksi tarpeikseni tulevan talven varaksi?» Hakkaa vain, kun ison Leppimäen valinnet itsellesi, sanoi ukko.
»Paljonko vaaditaan?» »Se on vielä hyvä työmies ... talvikaudet havuja hakkaa...» »Eikä sitä keikauta kuin kahdesti tai kolmasti kuukaudessa...» »Paljonko vaaditaan?» »Kahdeksankymmentä!» on ensimmäinen huuto. »Markka pois!» »Seitsemänkymmentä yhdeksän...» »Markka pois!» »Seitsemänkymmentä kahdeksan...» »Markka pois!»
Mielemme horjuu samoin kuin lapsen jalat ensimmäisiä askeleita ottaessa. Rautaa me tarvitsemme suoniin. Terästä ja rautaa, että pysyy veri alallaan. Se muuten hakkaa kuin vasaralla ja huumaa pään. Noo, ei se mitään! Pysytään me pystyssä siltä. Eikä silmää räpäytetä itse paholaisenkaan edessä. Otetaanpas toinen ryyppy. Terve! ANTTI. Niin, otetaan vaan. Turhaa on surra.
Ja kun ensimäinen hurja kostonhimo, joka hänelle huusi: »mene ja sytytä heidän talonsa tuleen ja hakkaa heitä maahan, kunnes he sinut itsesi lyövät kuoliaaksi!» kun tämä ensimäinen raivoisa kostonhimo alkoi tasaantua, vaipui hän ruumiin viereen maahan ja purskahti tuskaloiseen itkuun.
Oi ihana hopeaneste! Mustan, pirun näköisen kattilan pääkomohon se kuumana syöksähtää, sieltä vaskisten valtasuonien kautta, ensin äksysti, sitten vienona helmivirtana sylkyttelee; sykkii, hakkaa ja sylkyttelee kuin tämä sydämen palanen tässä rintakarsinassa. Etkö sinä, Reetta, tuokaan viinaa? Sydämeni pusertuu ja kurkkuni aivan paahtuu kuivuudesta. Reetta.