United States or Puerto Rico ? Vote for the TOP Country of the Week !
ROLF JUTE. Taivaan Jumala mitä näen! ROLF JUTE. Näenkö unta vai oletko Ebbani haahmu? EBBA. Laske joutuisasti miekkas tuppehen! Se höyryää murhatun heimolaiseni sydänverestä! ROLF JUTE. Oi, armas morsiameni! EBBA. Sinä et saa sanoa niin! Minä en ole sinun morsiames, vaan taivaan! Mene, mene heti pois tästä pyhästä huoneesta, sinä julma temppelin rosvo ja murhaaja!
Nyt on tämä huone sisä- ja ulkopuolelta pihlajan oksilla ja kukilla kaunistettu, niin taajaan kuin on ollut mahdollista. Sisällä, keskellä lattiaa höyryää vähäisellä pöydällä suuri kahvipannu, oudollainen kalu näillä ajoin papinkin majassa. Pöydän ympärillä istuu vanha väki, joka jo on nuoruutensa päivät taaksensa jättänyt ja nyt iloitsee nähdessään nuorten leikkiä kentällä.
Tuolla Jukolan seinän takana hän nyt pasteerailee edestakaisin, hikoilee, huokailee, hohtaa ja höyryää ja niskatukkaansa kouristelee kovin.
Jos olet, niin tiedät, ettei siellä vierashuoneissa tavallisesti asuta ja ani harvoin niitä lämmitetäänkään; auringonvalokaan ei niihin hevillä pääse, sillä kaihtimia tuskin vuosikausiin ikkunoista kohautetaan. Kun vieras on saapunut, viedään hänet semmoiseen kylmään, ikävään huoneeseen, joka lämmittää hurautetaan hiukkasta ennen maatapanoa ja jossa siis aina henki höyryää.
Näitkö, kuka ampui? Lie ampunut kuka tahansa, mutta sen vannon, että maksa höyryää, missä heistä yhdenkään tavannen ... ja täss' on ase, ja samassa kiskaisi hän nuolen haavasta ja pisti sen verta tippuvana viineensä. Siinä sen nyt näette: viha vihasta kytee, virkkoi Jorma taloon noustaessa.
Mutta portilla Pilkkaa tielle oikaistessaan ivallisesti hymähti ja tuskin kuuluvasti sanoi: »Ukko säälii tätä kukkaansa, mutta kyllä se tänä päivänä kuitenkin ensi kerran höyryää, ennenkuin ollaan Jyskylässä.»
Vielä kerran kirkko savuaa ja papin maksa höyryää. Vielä katuvat, jotka minut pettivät. Ethän omaa heimoasi vastaan? Panu ei siihen vastannut, vaan virkkoi: Poltti taloni ja poltti pyhän vuoren ... olisi minutkin polttanut. Pahasti petitte minut. Olisi lähdettykin rajan taa ennemmin kuin tänne. Sieltä sinulle apu pikemmin.
Kohta kyllä rauta riehuu, Verivirrat höyryää. Marssi päälle, Pohjan poika, Vihollista varsin luo! Hakkaa päälle, Pohjan poika, Luoja sulle voiton suo Rientäkäämme, Savolaiset Sekä poijat Pohjolaiset, Myös sä, kansa Karjalan, Vihollista vastahan! Meidän hurraa kankaat kaikuu, Niinkuin tuhat ääntä ois, Vaarat virkkaa, rannat raikuu: Väkivalta täältä pois!
»Vieläkös sinä siinä tassujasi tunnustelet, muut jo ovat asiassa kiinni että höyryää!» naurahti Uutela. »Muista vain sinäkin mistä olet kotoisin!» Savolaiset katselivat ohikulkiessaan ihmetellen sitä lieppinää ja möyrinää, mikä Hovin pellolla nyt vallitsi.