United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olisin mielelläni istunut vielä hetkisen, mutta Ville joudutti maatapanoa. Kun setäkin oli sitä mieltä, täytyi minunkin kallistua vuoteelle. Maata pannessamme sain vielä mielihyväkseni kuitenkin huomauttaa Villelle, että ukko oli sittenkin ollut oikeassa. Rupesi näet satamaan. Mutta Ville ei ollut puhettani kuulevinansa, näytti vain kovin uniselta.
Jos olet, niin tiedät, ettei siellä vierashuoneissa tavallisesti asuta ja ani harvoin niitä lämmitetäänkään; auringonvalokaan ei niihin hevillä pääse, sillä kaihtimia tuskin vuosikausiin ikkunoista kohautetaan. Kun vieras on saapunut, viedään hänet semmoiseen kylmään, ikävään huoneeseen, joka lämmittää hurautetaan hiukkasta ennen maatapanoa ja jossa siis aina henki höyryää.
Heikki olisi silloin tietysti naurahtanut ja ohimennen sanonut, että se on vain vanha muisto isältä. Mutta pelkästä ajatuksesta Heikki otti viulunsa seinältä, pani sen koteloon ja työnsi sängyn alle Vasta juuri ennen maatapanoa hän huomasi pöydällä jotain, jota siinä ei tavallisesti ollut. Se oli kirje, avaamaton, iltapostissa tullut. Heikkiä hytkäytti. Hän avasi kirjeen vähän levottomana.
Ikkuna avataan aamulla niin, että makuuvaatteet voi tuulettaa yön jälkeen, keskipäivällä, jotta ruuanhaju menee ulos, sekä illalla juuri ennen maatapanoa, koska uni sitten on terveellisempää ja rauhallisempaa. *Ruumiinliikunto* on hyvin tärkeätä niille, joitten työ on yksitoikkoista.
Joulun jälkeen, kun Georg juuri oli matkustanut taas hovista ja täällä tuli kaikki jälleen hiljaiseksi ja yksinäiseksi, koetti Helena ensi kerran äidillensä purkaa mitä sydämmelle oli kerääntynyt. He tekivät silloin maatapanoa. Sinä olet viime aikoina toisinaan vähän alakuloinen, lapsi? sanoi äiti nojatuolista, missä hän aina ennen levollemenoa istui.
Koko illan hän oli kuin poissa tolalta: milloin hän tuli tätien huoneeseen, milloin hän läksi sieltä ja meni omaan huoneeseensa, ja portaille, ja ajatteli vaan sitä, kuinka saisi tavata häntä muiden näkemättä; mutta sekä Katjusha itse väitteli häntä, että Matrjona Pavlovna koitteli pitää Katjushaa silmällä. Näin kului koko ilta ja tuli yö. Tohtori meni levolle. Tädit tekivät maatapanoa.
Väliin innostumme niin keskustelemaan, että joka tulenkipuna kerkiää sammua uunissa, ja vasta tuntiessamme olkapäittemme värisevän vilusta muistamme maatapanoa. Luettuani viimeisen kirjoitukseni, oli meillä taas "tulen kohentaminen", Jennyllä, Marialla, Rob Stefensillä ja minulla, vaimoni istui yhä työskennellen pöydän ääressä takanamme. Jenny tietysti aloitti puheen.
Vielä samana iltana rupesi emäntä ansojen punontaan ja Rusko sai uhrata puolet häntäjouhistaan emännän tehdastarpeisiin. Ennen maatapanoa oli emännällä sata surmasilmukkaa valmiina kaikenlaisille metsälinnuille. Ennen maatapanoa äitimuori sai kuiskata Jakelle: "Minä luulen, että sinulla oli erinomainen akanonni, niin että tuskinpa monella on moista ollut."
Mutta eräänä aamuna hämmästyi Marianne nähdessään Grégoiren huoneen tyhjänä. Hänellä oli tavallisesti tapana tulla aamusin tervehtimään äitiään. Ehkä oli hän nyt noussut aikaiseen ylös ja mennyt kävelylle. Mutta Mariannea pöyristytti vähän, kun muisti, miten liikutettuna Grégoire oli eilen illalla kaksi kertaa syleillyt häntä ennen maatapanoa.
Se usko varmistui, kun ennen maatapanoa huomattiin kaksi kylän pojista hävinneeksi. Jokainen päätteli siitä: Ei suinkaan ne oikeat ihmisen lapset ole ennenkään lapsia vieneet! Se ajatus oli aivan luonnollinen. Kylä oli kauhuissansa. Kadonneiden kodeissa itkettiin ja surtiin ja sinä yönä ei uskallettu nukkua koko kylässä, sillä pelättiin pahan hengen uutta ilmestystä.