United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikki se itsetietoinen tyytyväisyys, jonka suosio sai hänen kasvoihinsa ilmaantumaan, katosi heti, kun hän aloitti jälleen soittonsa. Ja viimeisessä kappaleessa lauloi hänen viulunsa kieli alakuloisimmin; se värisi niinkuin hylätty, rakkautta turhaan janoava ihmissielu. Mistä hän oli saanut nuo tunteensa? Mahdotonta oli, että tuo poika olisi itse jo ennättänyt kokea semmoista syvää kaihoa!
Seuraavana aamuna, kun minä tulin hänen luoksensa, oli hänen mielentilansa kokonaan muuttunut, ja suureksi hämmästyksekseni huomasin että hänen viulunsa nyt riippui seinällä, siivottuna ja uudelleen viritetyillä kielillä, mutta halkeama kyljessä.
Elä sinä sentähen kantele murett' Ett' olet kulkevainen! Vähitellen kuului laulu soinnahtuvan yläkylään päin. Opettaja tunsi olevansa syvimmässä sydämessään liikutettu. Hän tempasi viulunsa ja soitti kaipausvalssia; niitä säveliä ei oltu kylässä koskaan kuultu.
Ei odottanut vanha kapellimestari enää... Jo kauan hän oli aikonut matkustaa poikansa luo Pietariin, nyt hän sen päätti tehdä ja tekikin. Mutta myöhään oli se sittenkin. Poika oli kadonnut ... viulunsa vain oli mukaansa ottanut, muut tavaransa myönyt ... oli nähty humalapäisenä rehjastelevan ... siivotonna ja uhkamielisenä ... ja sitten ei missään ... ei missään!
He läksivät nyt kaikki. Tuvassa sytytettiin par'aikaa kynttilöitä, sillä päivällinen oli kestänyt niin kauan, että jo varsin hämärsi. Kahvia tarjottiin kaikille, vaan kun sitä oli juotu, katsoi patruuna kelloansa ja sanoi sitte: "Mikko, ottakaa viulunne, niin saanhan polskaa tanssia morsiamen kanssa". Mikko otti viulunsa, sovitti sen leukansa alle ja rupesi soittamaan iloista polskaa.
"Hei, hopealukki, terve tultua!" sanoi Nikolo ja laski kätensä ikkunalaudalle; hämähäkki tuli siihen ja poika pani sen viulunsa hevolle, johon se itsensä pienillä jaloillaan kiinni kämmersi ja jäi jäykkänä ja järkähtämättä kuuntelemaan sävelmertä, joka lakkaamatta päälle kuohahteli.
Silloin kuuli hän äkisti Gianettan äidin äänen; se huusi varsin pikaisesti ja tuskallisesti hänen nimeänsä. Nikolo lensi hänen luoksensa: Gianetta oli yht'äkkiä sairastunut, tulinen kuume oli tavannut häntä. Hän silmäili pitkään mieluisinta leikkikumppaniansa, rakasta ystäväänsä; tämä ymmärsi silmäyksen ja meni noutamaan viulunsa. Hänen sydämessään pauhasi ja myrskysi.
Ne eivät varmaan olleet koskaan katsoneet silmiin niitä, joiden herroja he luulivat olevansa. Loimottavan valkean ääressä Heikkikin tahtoi askarrella puhdetöitä väen kanssa. Ja eräänä iltana hän toi viulunsa alas ja alkoi heille soitella. Ja Heikki itsekin taas innostui rakkaaseen viuluunsa, jonka hän jo oli ollut hylätä.
Sentähden olisi parasta että Andreas pitäisi vaaria kädestään ja pistäisi sen viulunsa nahkapussiin, ett'ei siitä tuntuisi viinan hajua". Kaikki nauroivat. Ellen viittasi ja äänettömyys vallitsi kohta. Minä annan sulle revolverini mukaan! sanoi hän Andreakselle. Sillä tavoin voit olla huoleti: Pieni laukaus pään yli vaikuttaa sekin!
Heikki olisi silloin tietysti naurahtanut ja ohimennen sanonut, että se on vain vanha muisto isältä. Mutta pelkästä ajatuksesta Heikki otti viulunsa seinältä, pani sen koteloon ja työnsi sängyn alle Vasta juuri ennen maatapanoa hän huomasi pöydällä jotain, jota siinä ei tavallisesti ollut. Se oli kirje, avaamaton, iltapostissa tullut. Heikkiä hytkäytti. Hän avasi kirjeen vähän levottomana.