Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Silloin tuli poika, joka sanoi vanhalle opettajalle, että hänen piti kohta tulla lukkariin ja tuoda viulunsa mukaan: lukkarin Kaapriel oli saanut uuden valssin nuotit; vanhus paikalla nousi, sanoen: "Jääkää terveeksi, täytyy siellä pistäytyä," ja meni tiehensä. Kun opettaja nyt jäi kahden kesken Katin kanssa, sykähti hänen syämensä, eikä hän rohjennut katsoa ylös.
Matti ripusti viulunsa ovenpielessä olevaan naulaan ja silloin huomasi Törsövän Tanelin istuvan siellä pöydän alapäässä. Tanelikin täällä ja sittenkin hiljaista kuin hautajaisissa! Mihinkäs nyt merkki piirretään? Minä käyn syömään Tanelin viereen. Me sovimme yhteen yhtä hyvästi kuin kaksi täysikasvuista kukkopoikaa. Taneli on tänään tainnut puhua enemmän...
Voi sitä aviomiestä, jonka vaimolla on sukulaisia sotalaivastossa! Tai armeijassa, naurahti vieras, ottaen viulunsa esille viheriästä pussista. Teidän pitäisi olla kiitollinen vähästäkin onnesta. Saattaa olla, että sotalaivasto ärsyttää miehen kulkun kipeäksi, mutta armeija hänet tukehuttaa kerrassaan.
Ja ett'ei mieleenne johtuisi epäillä sanojeni totuutta, niin kas tässä ne on. Ihanhan minä tulen uteliaaksi tietämään, kuka te olette, virkkoi kelloseppä. Pian se uteliaisuus on tyydytetty, sanoi vieras, nyökäyttäen päätään vanhalle rouvalle, joka oli käynyt työnsä ja istahtanut penkille miehensä viereen. Hän seisoi heidän edessänsä, sormiellen viulunsa kieliä.
Nalle nyykäytti päätään hänelle miettivästi ja ymmärtävästi. Mutta kun hän pelkäsi tupakansavua eikä tiennyt vielä oikein, mitä kohden Matti tähtäili, hän pysyi toistaiseksi vielä rauhallisena paikoillaan. Mutta sitten otti Matti viulunsa ja rupesi kaikkein hilpeintä hollolanpolskaa laskettelemaan. Jo ymmärsi Nallekin ja karkasi heti kahdelle käpälelle.
Tepä olette viheliäisessä tilassa, virkkoi hän, ottaen hänen viulunsa ja laskien sen varovasti puotipöydälle.
Kaikki, mitä oli pöydälläkin, hänen tutut, vanhat, pienet kapineensa, paperiveitsi, mustepullo, kynät, harpin puolikas ja lakkapalanen siinä sinisellä aluspaperilla, niitä hän nyt katseli vähän säälien, ja ne puolestaan ikäänkuin pyrkivät hänelle onnea toivottamaan. Mutta merkillisimmältä näytti Heikistä hänen vanha viulunsa, jolla hänen oli nuoresta pitäen aina ollut tapana soitella.
Näin se kävi! Ja näin se pitää olla.» Oli onnellisempi aika alkanut. Sovinto ja rauha vallitsi, ja forstmestari innostui niin, että etsi esiin viulunsa, jonka ääntä forstmestarinna ei ollut kuullut kuin avioliittonsa varhaisimpina vuosina. Oli alkanut iloisempikin aika.
Soittoniekat ovat virittäneet viulunsa, kihnanneet sompaansa kokonaiseen hartsikappaleesen, joka on kimitettynä viulun kaulan takapuolelle ja alkavat vetää säveleitä, potkien tahtia molemmilla jaloillansa, niin että se kuuluu juuri kuin jos neljä henkeä puimalla toimittaisi mukasoittoa. Tanssi alkaa.
Ei tänä iltana Mikkoakaan unohdettu, vaan kannettiinpa runsaasti olutta ja viinaa kaulankastiksi soittomiehelle. Siitä rupesi hän viulunsa kruuveihin syljeskelemään oikein ankarasti ja soinnuttelemaan tuota moninkerroin yhteenliimattua konettansa. Ja helähtipä siitä viimein vallan ihana ruotsin katrilli.
Päivän Sana
Muut Etsivät