United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä toivossa astuin Ruotsissa laivaan ja saavuin kaikkien ystävieni kanssa Suomen niemelle. Ne pettivät teitä. Nuo vilpilliset! Jos olisivat muut rakastaneet teitä niinkuin minä ja kestäneet miehinä, silloin tämä häväistyksen aika olisi kunnian aika. Ehkä. Mutta ne ovat kaikki pettäneet ja jättäneet minut yksin, ypö yksin.
Nojasi sitten päänsä muurinpilariin harvaksensa savuja vedellen. Vaimo katsahti mieheensä ... tokko edes vähän iloisemmalta Matti jo näyttäisi?... Samaa ajatellen Mattikin silmänsä, ikään kuin salaa, Sannaan loi. Varmaankin pettivät kumpasenkin toiveet, koska ei mitään puhetta syntynyt.
IIVARI. Isä ja äiti, teitä pyydän unohtamaan mitä rikkonut olen! TOPIAS. Kaikki on unohdettu, sinä uljas poika. Nyt muistelemme tätä onnen tempausta vaan! IIVARI. Myös tahdon puhua Eskon puolesta. Asiansa kävi huonosti, hänen pettivät ja annoit morsiamensa toiselle, mutta se ei ollut hänen syynsä eikä sekään, että hän on viipynyt matkalla näin kauvan.
Mutta hänen silmänsä usein pettivät ja silloin täytyi Katriinan lukea hänelle näitä kirjoja, joista hän itse ei ymmärtänyt sanaakaan. Joskus hän tahtoi vaihtaa Darwinin ja Stuart Millin johonkin hartauskirjaan; mutta silloin vanhus suuttui. »
Ensiksikin pettivät minua sillikaupassa, niinkuin aina tekevät." "Aina!" todisti Randulf. "Ja sitten ruiskaupassa." "
Se varsinkin synnytti vastenmielisyyttä, kun kuitenkaan ei ollut sen paremmat hedelmät heidänkään elämässään. He, kun tilaa sattui, pettivät kaupassa, kännäsivät köyhältä ainoan lehmän ja nylkivät missä saivat kuin paha mustalainen. Ja se kaikki tehtiin Jumalan nimessä.
"Ystävä parka", sanoi pastori Strand pannen suuren kätensä Robertin olalle, "minuun koskee kipeästi ... kovin kipeästi... Mutta oletko ajatellut sitä, että on ollut eräs, joka on ollut vielä yksinäisempi kuin sinä, eräs jonka kaikki puolueet, kaikki ystävät pettivät, joka epätoivon vaikeimpana hetkenä tunsi itsensä Jumalankin hylkäämäksi?
Kaupungissa hänen toiveensa pettivät toinen toisensa perästä. Hän havaitsi että maaherra asui kartanossa, jok'ei ollut paljon komeampi kuin päärakennus siellä kotona; kirkontorni ei ylettynytkään taivaasen asti ja hevoset kaupungissakin kävivät neljällä jalalla eivätkä suinkaan olleet niin hyvässä kunnossa kuin maalla. Hän oli iloinen kun taas istui vaunuissa ja ajettiin kotiapäin.
Siihen kunnioitukseen, jolla katselin hänen harmaata päätänsä, sekaantui sääli, että hän uskoi niitä, jotka pettivät häntä, ja viha niihin, jotka rikkoivat häntä vastaan. Suuren surun ja suuren, vaikka vielä epäselvän häpeän uhkaava varjo peitti, niinkuin tahra, sen levollisen paikan, jossa olin poikana työskennellyt ja leikkinyt, ja teki sille julman vääryyden.
Väliin säpsähti hän, kun oli kuulevinaan Histin nauravan, mutta nuo suloiset, sointuvat sävelet, jotka ovat niin tavalliset intianilaisnaisten äänelle, pettivät hänen korviansa. Viimmein kuuli hän vanhan akan puhuvan kovasti ja vihaisesti, ja nyt huomasi hän taaempana puiden välissä pari mustaa hahmoa, jotka totellen kutsumusta tulivat lähemmäksi tulen valaisemaan piiriin.