United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !


Parempi minun poloisen Karhun kaahlajan jälillä, Kontion kovilla teillä, Kun korpin Kojosen reissä, Viirunaaman viltin alla; Kaunihimmat karhun karvat, Kojon pojan kutrisia." Se korppi Kojosen poika Murti suuta. väänti päätä, Murti mustoa haventa, Itse tuon sanoiksi virkki: "Viel' on matkoa vähäsen, Outa! saat Kojon kotihin, Kojon määlle korkealle; Viillät veitsettä lihoa, Koet verta kauhasetta."

Sata on saanut katsomahan, tuhat ilman istumahan, sata neittä, tuhat naista, lapsia epälukuisin, ei ken koskisi minuhun, poimisi minun poloisen." Marjatta, korea kuopus, meni matkoa vähäisen, meni marjan katsantahan, punapuolan poimintahan hyppysillähän hyvillä, kätösillä kaunihilla.

Teki matkoa vähäisen, Jo tuli liki kotia, Kuuli koissa kolkettavan, Veräjillä veistettävän: »Mitä veistät, veljyeni, Lakutat, emoni lapsi, Vai veistät sotivenoa, Sotikantta kalkuttelet?» »En veistä sotivenoa, Sotalaivoa lakuta, Veistän kuollehen kotia, Katonehen kartanoa».

Vaka vanha Väinämöinen laski virkkua vitsalla, ajoa suhuttelevi. Ajoi matkoa palasen, keskimäistä tietä myöten keskimäisehen talohon. Kysyi kynnyksen takoa, anoi alta ikkunaisen: "Oisiko talossa tässä rauan raannan katsojata, salpoa verisatehen, suonikosken sortajata?" Akka oli vanha vaipan alla, kielipalku pankon päässä.

Revon on karvat kaunihimmat, revon suumalo somempi." Se on seppo Ilmarinen puri huulta, väänti päätä; ajoa kahattelevi. Ajoi matkoa palasen: taas hepo höryeleikse, luppakorva luonteleikse. Neiti päätänsä kohotti, näki jälkiä lumessa. Kysytteli, lausutteli: "Mi on tästä poikki juosnut?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Hukka on juosnut siitä poikki." Neiti parka huokaiseikse, huokaiseikse, henkäiseikse.

Vaan se on sinne mentävätä, polku poimeteltavata, ei ole matkoa hyveä, ei aivan pahintakana: yks' on juoni juostaksesi naisten neulojen neniä, tuosta toinen käyäksesi miehen miekan tutkaimia, kolmas koikutellaksesi uron tapparan teriä." Vaka vanha Väinämöinen toki mietti mennäksensä. Painuvi sepän pajahan, sanovi sanalla tuolla: "Ohoh seppo Ilmarinen!

Luoja käypi, astelevi, Kulki matkoa vähäsen, Kuuli paukkinan pajasta, Meni köyhänä pajahan, Kysyjänä kynnykselle; Täällä rautiot takovat, Sepät Hiitten hilkkasevat. Meni seppojen pajahan: "Mitäs rautiot takovat, Sepät Hiitten hilkuttavat?"

Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Hyvin meihin metsä mieltyi, metsä mieltyi, korpi kostui, ihastui salon isäntä, taipui ainoinen Tapio. "Mielikki, metsän emäntä, Tellervo, Tapion neiti, metsän neiti muoto kaunis, metsän piika pikkarainen, läksi tietä neuvomahan, rastia rakentamahan, tien vieriä viittomahan, matkoa opastamahan.

Parempi minun olisi, parempi oletteleisi jänön juoksevan jälillä, koukkupolven polkemilla, kuin tämän kosijan reessä, viirunaaman viltin alla. Jänön on karvat kaunihimmat, jänön suumalo somempi." Se on seppo Ilmarinen puri huulta, väänti päätä; ajoa kahattelevi. Ajoi matkoa palasen: taas hepo höryeleikse, luppakorva luonteleikse. Neiti päätänsä kohotti, näki jälkiä lumessa.

Akka varsin vastaeli, hammas kolmi kolkkaeli: "Ei ole talossa tässä rauan raannan katsojata, verisynnyn tietäjätä, kivun kiinniottajata; onpi toisessa talossa: aja toisehen talohon!" Vaka vanha Väinämöinen laski virkkua vitsalla, ajoa suhuttelevi. Ajoi matkoa palasen, ylimäistä tietä myöten ylimäisehen talohon.