Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. marraskuuta 2025
Vaan hänen vierelleen toki astui kaunis Johanna, ääneti, puolustuksekseen ei virkkanut sanaa, vartosi vain ilosempaa katsett', ett' ilosemmin jättää nuoren vois emäntänsä ja työtähän jatkaa.
Kaikki Olympost' astuttiin me nyt itsekin käymään taistoon, hänt' ett' ei tänä päivänä vois väki Troian vammata, sitten kärsiköhön, mitä kehräsi hälle silloin Kohtalotar elonlankaan, konsa hän syntyi. Vaan jumal-ääni jos ei tätä virkkane hälle, Akhilleus kaiketi kammostuu, kun vastaan kuoloton ryntää, peljästyttävät näät ikivallat on ihmisen nähdä."
Maan pikkujumal' ain' on yhtäläinen, Kuin ensi päivänään, niin virmapäinen. Paremmin mullassaan hän ehkä vois, jos taivaan-tult' ei hälle suotu ois, Tuot' älli-raukkoaan, jota käytellen Petoa pedommaks' käy ihminen.
Ei olla se vois; näät silloinhan täällä ois turva tuulissäällä ja silloinhan täällä kai oisi vapaa kansa; kun kuulemme tuosta, se soi kuin kaunis laulu, se on kuin kaunis taulu, mi sydämiä syttää, mut murhemielen jättää ja nyky-olot näyttää tosi karvassansa. Totta olla jos vois!
Se herra, ken sun sai Maas antamahan pois, Sen täss' on paikka, tai Siell' olla myöskin vois. Nyt narrin katkeran Ja makean sa näät; Min' olen tässä yks, Ja toiseks itse jäät. LEAR. Sanotko mua narriksi, veitikka? NARRI. Kaikki muut nimityksesi olet antanut pois; tämän sait syntymässäsi. KENTIN KREIVI. Tuo, mylord, ei ollut niin perin narrimaista. NARRI. Ei maarin ollutkaan.
Kivien ja kantojen Yli Mikko koikki, Nevojen ja rämeiden, Purojenki poikki. Kädet, jalat veristyi, Itkuun raukka heristyi. Tiesi kuink' ois käynytki Viimein moisen ilveen. Aurinko tok' armahti, Pistäysi pilveen. Samass' oli kaari pois! Mistä tavata sen vois? Viimein pääsi kotiaan Mikko läpimärkä. Toiset lapset pilkkanaan: Lehmäkö vai härkä Kaaress' oli? Mitä sait? Mikko noljotti nyt vait.
Ja vanhan Väinämön haamu Se silloin laulavi noin: Vois sullekin koittaa aamu, Sä kansani onnetoin; Ei viel' ois aikas ilta, Jos heimoushenkeä ois, Vaan syntyä voisi silta, Mi kansani yhteen tois. Hakkapeliitta.
Vähäinen meidän kansa on, Maailman silmiss' arvoton; Vaan mitä mahtavinkin vois, Jos voimaa sult' ei saanut ois! Kuin tomu edessäs on maan Suuruudet, voimat, vallat vaan, Kun viittaat, korkein alenee Ja matalaiset ylenee. Kuin usein juuri valitset Aseikses pienet, alhaiset, Siks' että Sinun voimasi Selvemmin heissä näkyisi.
Vai sanaako niin ylentää mä voisin? Ei! tuo on käännettävä toisin. Jos hengen äänen oikein oivallan, "Alussa järki ol'" ma kirjoitan. Tok' ällös hädi, tuumaella Mun täytyy, muutoin saatan liioitella! Vai järjestäkö kaikki alkaa vois? Ei! "Alussa voima oli" paremp' ois. Mut tuskin tuon saa kynä valmihiksi, Jo epäilen, ei käy en tiedä, miksi! Henk' auta!
Miks heittää hiiteen lemmon ongelmoita En vihdoinkin ma viisastuen vois? Tai antaa niille varmat vastaukset, Niin pääsis rauhaan rinta kärsinyt? Liet, Luoja, sä oikukas voima vain Ja tiedoton, hirveä mahti, Tai kaikenko viisas sä kaitsija liet Ja lempeä lastesi vahti? Mikä hetkin, sä mahtava, tiedä en; Olen vain sinun luomasi ihminen.
Päivän Sana
Muut Etsivät