Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. marraskuuta 2025
Kenpä luottaa vois siteihin, jotka ratkee? Ei, paras silloin tuo, kun sokeaksi heittyy: jää näkemättä valovuo, mi sentään yöhön peittyy! Kaikki kirkkahin vain joutuisimmin vaipuu; kaikki suloisin se ihaninnaan haipuu! OI, USEIN H
Nyt oli mulla toivo kerran saada olla sinun kanssasi, elää sinun kanssasi, liittyä sinuun. Nyt tämä kaikki on mennyttä, ja minä näen sinut täällä! EGMONT. Ystäväni! jos se vois' sinua lohduttaa, niin ota vastaan minulta se vakuutus, että mun sydämeni heti ensi silmäykseltä tuli sinulle vastaan! Ja kuule minua nyt! Puhutaan joku rauhallinen sana keskenämme!
Styr arpinen, Sote, se mies, Min kilpi täynnä reikiä vasamain, Fjalarin luona joivat tällöin. Nuo sotaurhot kaikki ken mainita vois'? Sä tok' olet muistettava, Sjolf vanha, surma sä sotalaumojen, Ainoa muinaissankareista Säästynyt iloks' Fjalarin vanhuuden. Sä häll' olit kumppalina, Kun nuoruus kiehui suonissa molempain; Vanhana vielä kuolon teillä Fjalarin kanssa vertasi vuodatit.
Oi, jospa hän vaan vois saada kiinni tuon hehkuvan tuliterän ja pysyttää sen luonansa! Höyryalus laski kanuunan laukauksen. Tomu pölähti yli salmen lähdön merkkinä. Tromsöönsalmen kalalokki-parvet pyrähtivät ilmaan kirkuen ja parkuen. Auringon silmä katseli alakuloisena Finmarkenin ylitse. Laukaus vieläkin! Ja samassa hetkessä laskeus aurinko. Kuolon hiljaisuus. Melkeinpä kalalokitkin hiljenivät.
Mä myrskyn suojoa etsin, Ymmärrystä, mi vihan vois Lauhdutella vaan lemmeks pois, Menestyksess' ohjeita, Vastuksissa neuvoja, Onness', eloss ystävää, Ystävää myös kuolossa, Palkintoa suruissa, Lohdutusta tuskissa, Toisest' elost' aavistusta, Meist' molemmista perillistä.
Huoneeseen ma hoippuin kuljin, kiihtyneenä oven suljin; taas jo siinä nakutettiin, vielä melkein lujempaan. »Varmaan», sanoin, »joku tuolla ikkunan on ulkopuolla; katsotaan, vois viluun kuolla! selon tästä kyllä saan! Hetkeks, sydän parka, tyynny! selon tästä kyllä saan: Varmaan se on tuuli vaan!» Lasin auki revin riuhtoin; sisään, siipiänsä viuhtoin, mahtavana korppi lensi ikäkaudet harteillaan.
Jos tämä julaistaan, niin vannon, että Achilles, vaikk' ois aivons' yhtä kuivat Kuin Libyan hiekka, kyllin kuivat ovat, Apollo tietköön! nuolen nopeudella Ja tuokiossa huomaa, että häntä Se tähtää haasto Hectorin. ULYSSES. Ja ajaa hänet toimeen, niinkö? NESTOR. Niin, Ja parast' oiskin. Kuka, pait Achilles, Vois Hectorilta kiistää kunniata Ja mainetta?
Niin tuntuvi, kuin suvipäivänä, Kun korva kuulee tuhat säveltä, Ja rinnat riemuansa uhkuvat, Ja Luojaa kiittää henget hurskahat! Täys', eheä nyt on mun onneni, Mut, voi, kun esteheks' ei lempeni Ois mulle tähdätessä ylöspäin, Luo Luojan, taakse ilmain siintäväin! Kun Ikuisen et sijaa valtaisi Mun sydämessäni, oi, armaani! Kun ikuisen ja maisen onnen vois Niin soinnuttaa, ett'ei ne riidass' ois!
KUNINGAS RICHARD. Alas astumme ja häntä syleilemme, Niin totta oikea kuin asiasi, Niin onni taistoss' olkoon seuranasi! Hyvästi, vereni! Jos tänään pois Sa vuodat, itken, mut en kostaa vois. BOLINGBROKE. Jaloa silmää älköön itku halpa Häväiskö, jos mun kaataa Mowbrayn kalpa. Niin varmasti kuin haukka lintu-parkaan, Ma taistelussa Mowbrayn päälle karkaan.
Tauti äkkiä vois kesken nuoruutesi korjata sinut pois. Saapuisit tuomiolle jumalten etehen. Tulisi tuosta ilmi kuolemas tahallinen. Jumalat harmajaparrat otsaansa rypistäis. Tuomio ankara sulle tällaiseksi jäis: "Yöllä ken haaveksiessa viluhun kuollut on, haavehittensa vanki ijäti olkohon. Runoilijaksi Suomeen heti hän pantakoon itkemään kaihojansa yöhön ja kuutamoon."
Päivän Sana
Muut Etsivät