Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. marraskuuta 2025
Merimiehen morsian. Tuuli yltyy riehumaan, Mastot täyttyy purjeillaan, Laiva lähtee kaukoteille, Herra ties kons' ehtii meille! Sie ku lähdet! katsehen Suotko vielä raukallen? Ah, sun voisin nähdä vielä, Ellei itku oisi tiellä. Jospa linnun siivet ois, Lokkina jos lentää vois, Seuraisin sua ilomiellä Tuntemattomalla tiellä!
Ilt' oli tyyni, ja taivahat loisti; ma haudoilla kuljin, Huolteni kyllyyden tahdoin huoata pois, Huoata ilmahan hengen niin paksun, ett' helvetti täyttyis, Hengen, mi saatanankin rauhan rikkoa vois. Taivahat säikkyi jo. Näin silloin kukkasen maassa, Hurmehest' isien näin kukkasen puhkeavan, Verta sen lehdistä hohti, verta sen suonissa kiehui, Verta sen huulilta join, ens oli muiskuni tuo!
Ritari, ritari! RISTIRITARI. Ken huutaa? Ah, te, Daja! DAJA. Hiivin hänen ohitseen. Vaan vielä meidät nähdä vois hän, siinä kun seisotte. Mua lähemmäksi tulkaa puun taa siis tänne. RISTIRITARI. Mitä siis? Mik' on noin salaperäistä? DAJA. Niin, salaisuushan mun tänne toi ja kaksinkertainen. Mä yksin tiedän toisen toisen taas te yksin. Jospa vaihtokauppaan käymme?
Hänettä, luulin, etten elää vois, Sentähden muiden seurast' erosin. LAMPINEN. Et tehnyt viisahasti ensinkään. KILPI. En.
Totisen uskon, suoran sydämen hänessä huomaat ensi katsannolla, ja hyv' on olla sun, niin rauhainen, kuin alla oman kotikatoksen ja oman taaton turvissa on olla. Nimeä yhtä karta vain! Kun vois sen iäks unhoittaakin! Sit' ei sanaa, jot' ei hän tyynnä kuunteleva ois, mut: Viapori pois se nimi, pois, se rauhan rikkoo, mieleen myrskyn manaa.
Siks ajattele maailmaa. On senvuoks tarpeen Ett' etsii jalo henki vertaistansa. Niin luja ken, jot' ei vois vietellä? Mua Caesar kammoo, Brutoa hän lempii; Jos hän ois Cassius nyt, ja minä Brutus, Mun mielt' ei hän muuttaa vois.
Kyll' aikanansa antaa työ jalo palkkion, Ja voiton suuri hetki se kerran lyövä on! Es'isäin lailla kulje vaan teitä kunnian, Se vaikka henkes vaatis ja veres purppuran! Niin taistele, ett' aika sinusta kerran uus Vois virkkaa: "Suuri oli tuon polven pontevuus!"
Kuin ujous on puron ulpukan, niin punerrus posken on puhtahan. Niin lemmen tuntehin, tuskineen kävi neitonen viertä nyt virran veen. Hän tavata tahtovi armastaan, joka joella juottavi orhiaan. Hänen mielensä laaja ja lämmin ois, jos onnensa uneen hän uskoa vois. Mut ah! Khimairan hän tuntee tuon, jok' asuu alhossa Hornan suon. Niin monen on surma jo sulhaisen tuo miesten päänmeno hirmuinen.
SALISBURY. Se onko mahdollista? Onko totta? MELUN. Mull' eikö silmäin eessä kuolon kauhu Ja jäljell' elämää vain pieni hiukka, Mi verin valuu pois, kuin vahakuva Sulaen hajoo tulen paistehessa? Mik' yllyttää mua nyt vois petokseen. Kun petost' en voi hyödykseni käyttää? Miks valehella täällä kuolisin, Kun tuolla elää täytyy totuudella?
Ken salaisuuksia Vois oikullisen mielen, Ken sielun tunnetta Kuvata kautta kielen? Ken voisi, kenpä syvää Mitata syvyyttä Povessa ilmestyvää Pahetta, hyvyyttä? Sit' emme voi On tunne Vaan sala-hiilos mielen: Jos pakenemme kunne Se palaa hehkuu. Kielen Avulla sitä vainen Eip' ymmärrä; sen yksin Käsittää tuntevainen Sydämmin, silmäyksin. Naisen arvo.
Päivän Sana
Muut Etsivät