Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. marraskuuta 2025
Nyt uskaltaa, mua pistellen, Joka lurjus nokkaa nyrpistellä, Saan arkana kuin mikä vaivainen Joka kokka-sanasta säpsähdellä. Ja vaikka ne löisin pirstaleiksi, Niit' en vois väittää valhelleiksi. Ken siellä hiipii, luikertain? Ma luulen ... niit' on siellä kaksi Jos hän het' isken kalvallain Ja lyön sen konnan kuolijaksi.
Jos puolta tiimaa nuhjaat, hänen, sinun Ja kaikkein hänen puoltajainsa henk' on Hukassa varmaan. Nosta herraas, nosta! Mua seuraa; hankitut on ruokavarat Ja saatto. KENTIN KREIVI. Luonto raskautettu nukkuu. Tuo lepo virkistää vois sairaat hermos, Jotk' ilman mointa lievitystä vaivoin Paranevat. Sin' et saa jälkeen jäädä. GLOSTER. Pois, pois, joutuun!
NATHAN. Viel' ei he mistään tiedä! Viel' on yksin sun vallassas, min verran saa he tietää! Kuink', enkö omaksuisi lapsia ma veljeni mun omiain ne eikö? Sun haltuusi mä jättäisinkö ne? Kumpikin he ovat ... ovat veljes lapsia! Mä mitä kuulen! Miten muuten, muuten vois ollakaan! Nyt, äksy, saat kuin saatkin mua rakastaa! SITTAH. Mä myös, mä myös! Mun Assad-poikani! Mun Assadini poika!
Vakuuttaa voinetteko minulle, ett' ootte hänen tukenansa horjumatta matkalla elon, lohtu tuskassa, kuin öisin ma, kääntyy SVANHILDIN puoleen. niin minun sitä torjumatta hyljätkää se, min tahdoin tarjota. Suurempaan voittoon koskaan päästä vois en; Te saitte onnen; parempata sois en. On totta, äsken puhuitte myös rahasta, ei yksinomaan ole vain se pahasta.
Sotapoikain nuort' oli pontta ain' ilo katsoa hälle, ja luo jos kuinkakin joutui, hän tuumi vain: »No, onkos eempänä nuo?» Ja teltankin niin piti olla kai, ett' antaa tilkkasen vois, jos ken tulen keskellä uupuis tai jalon haavan jos saanut ois. Ja jos teltan harmajan seiniin loit vain silmäs, niin poikenneen siell' luodin ja kaksikin nähdä voit, ja hän siit' oli ollakseen.
Ei harmaapääksi kansoas Sun suotu palvella, Et niinkuin kukka kuihtunut Sä syksytalvella, Sä miehuudessasi muutit pois Työs keskeyneet ken jatkaa vois? Sun tuntees aina tuliset Ne vaati vauhtia, Ja vauhdilla sä riensitkin, Kun työssä riehuit sa, Ja kuolemasikin tuommoinen Oli tempaus äkkipikainen.
Ma heihin käännyin, lausuin: »Oi te, joilla on varmuus nähdä valo korkein kerran, päämäärä ainoo ikävöimisenne! Kautt' armon, joka tunnon vaahdot teiltä niin pois on valistava, että kirkas sen läpi virtaava on muiston kymi, nyt virkkakaa ois mieluisaa se mulle tääll' onko ketään lasta Latiumin; vois häntä hyödyttää, jos saan sen tietää.»
Nyt tuli Tepolle juhla, kelpaa nyt kyliä käydä, talojen tanhuita ajella kuuluvilla kulkusilla, kun onpi ori edessä. Minä lennän kuin salama. Nyt on vuoro vaiennella tuo hupakko huutelija. Taikka ehkä häntä vois käyttää johonkin? RUOTUS: Täss' on tehtynä petosta. Kaikki joutuhun jälestä. Isäntä lienee mennyt saattamahan. On tääkin yö mokoma.
Kuin katkerasti, ilman mieltä vallan, mä lääkärinsä kanssa kiistelevän oon usein hänen nähnytkään; jos jotain vois nauraa, mikä tuska jonkun on ja muiden kiusa, sit' ois melkein voinut. Tään taudin tunnen, peloissaan hän sanoo ja harmissaan: Mit' auttaa taitonne? Mua parantakaa! Hyvä! sanoo toinen, siis siitä sekä siitä luopukaa! En voi! Siis tämä juoma nauttikaa!
Sais kansa ruhtinaalta hoivan, Ois turva luja luottamus, Ja epäluulon katkeroivan Hajoittais raitis tuulahdus, Ja palatsit ja linnat kuulla Vois ääntä kansan pienoisen, Vaikk' emme liehu sydän suulla Tai pöyhistele kerskuen;
Päivän Sana
Muut Etsivät