Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Neitosen ansio myös on, jos tänä iltana oiva lie väen kestitys, ei sitä nyt kai muistane toiset; hän, tuo lapsekas impi, mi on koko kartanon nuorin, huoltaa kaikki ja on vain riemun tuojana muiden.» Noin hän mietti ja sai kylätielle ja jälkiä raiteen kulki jo huojentuin, asutumpia seutuja, missä loittoa loimahtain valo joskus kohtasi silmää. Pitkäpä taival viel' oli astua.
Tään ilmestyksen siinä esittänyt sun veljes viel' on selkeämmin, missä hän puhuu vaattehista valkoisista.» Nää sanat sain ma sanotuksi juuri, kun kuulin yltä 'Sinuun toivokohon' ja siihen yhtyi kaikki tanhupiirit. Niin niiden keskell' liekki kirkas syttyi, ett' talvin ois kuukausi pelkkää päivää, Kravussa jos ois moista kristallia.
Vaikk' imi kalma henkes meden, viel' ei Se kauneuttas vallannut; viel' olet Sa voittamaton: kauneuden lippu Punoittaa huulillas ja poskillas, Ja niill' ei liehu kalman kalvas viiri, Tybaltko veri vaatteissaan? Oi, voinko Paremman tehdä sulle palveluksen, Kuin tällä kädellä, jok' otti henkes, Lopettaa sen, jok' oli vihamiehes? Suo anteeks, lanko! Armas Julia, oi, Kuink' olet vielä kaunis!
Kuningas raivoten värjyy, veri miekasta hurmeilee, Ja kannel kädessä vaipuu Guillem Doré. On otsa kirkas vielä, ja hymyy huuli, Ja herjasi viimeinen lause, min kenkään kuuli. Mut laulu, min trubaduuri on laulanut kuollessaan, On veikaten lentänyt halki Provencen maan. Ja vaikk' on kuningas kuollut, viel' laulu raikuu, Väkivaltaa ja murhaa soiden kautt' aikain kaikuu.
Keill' oli taas Gyrtone, keill' Argissa ja Orthe, Elone sekä viel' Oloosson valkeamuuri, niill' oli johtajanaan uros uupumaton Polypoites, jonk' oli Peirithoos isä, siittämä Zeun ikivallan vaan hänet kuulupa taas sinä päivänä Hippodameia sai, jona Peirithoos kovin kostain jouhiset hirmut hääteli Pelionilt' alas ain' aithiikkien ääriin toisena rinnallaan vesa Areen, aimo Leonteus, korkea jonk' oli taatto Koroneus, Kaineun poika; neljinkymmenin nuo kera keuloin seurasi tummin.
Loihdi lemmen ruusuista Siihen viina vahtoisa, Sulattele viinahan Riemuhelmet taivahan: Autuaana sitte voin Elää, kuolla, huoletoin. Luojani! Näin juotua, tuon viel' uhrini Sulle, Ja helppo on silloin kuoloki mulle: Niin seisota silloin tykkivä suoni, Niin maasta mun tuokoon luoksesi Tuoni. Nuotti: Upp genom luften j.n.e.
Mutta kun viljavahan taas Argos-maahan on tultu, hän apeks suostuu, suo saman arvon, mink' oma poika siellä, Orestes, saa, joka varttuu puuttehetonna. Kolmepa häll' on näät tytärt', impeä korkean linnan, Khrysothemis on, Laodike sekä Ifianassa; morsiuslunnaitt' ottaos siis, kenen mielinet noista, Peleun kartanohon; häälahjat myötä hän antaa, 289 moisia taatoltaan tytär ettei viel' ole saanut.
Sun kukoistukses kuorestaan viel' aamuun aukeaa; viel' lempemme saa nousemaan sun toivos, riemus loistossaan, ja korkeamman kaiun saa sun laulus, synnyinmaa. V
JOOSEPPI. Minä laulan. EENOKKI. Ja polje jalkaas. »Kosk' tulit kureerit Ja laitoit kortteerit Ja kysyit: onk's talossa olutta viel'; Ja laitoit kortteerit Ja laitoit kortteerit Ja kysyit: onk's talossa olutta viel'.» Y
Täältäpä me, kuin pohjoisesta raikas liehaus, nyt sua parantamaan tullaan ja teemme sinusta oikean Saksan. Ole rauhassa, me sun lääkitsemme, puhallamme sieraimiis uuden hengen ja riemuitseepa kerran viel saksojen maa. Ja tämän päälle tahdon tyhjentää kannun oltta. Kallistakas tuonne tuoppiin, muorisein. GILBERT. Ja tällä tavallapa, kannu kädessä, parantajana toimiilette. Lystillistä!
Päivän Sana
Muut Etsivät