Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Pois veltto'us siis kurja! Pois mielten unteluus! Ja joka rintaan päivyt ja innon hehku uus! Ol' onni se, että niin vaivuit varhain Pois murheista sylihin synnyinmaan. On onni suurin, on onni parhain Puhtoisna päästä jo uinumaan. Ol' onni se, että, kun maani taivas Sees viel' oli, silmämme vielä sees, Sun henkesi lennähti pois, ja vaivas Pian päättyi ja pienet kyynelees!
Viel' aurinko kerran nousee Veen pinnasta ilmoihin; Sen säihkeessä nään mä paikan, Miss' armahan hukkasin. Ja neito huoneessa nukkui, Kuu sisään säteensä loi; Siell' ulkona hilkkui ja kilkkui, Ja valssinsävel soi. "Toki ikkunasta ma katson, Ken untani häiritsee." On kuolleen luuranko siellä, Ja se soittaen laulelee.
Vuotehell' ei lasta ollut Viel' on sija lämmin; Miks' et, äiti, ennen tullut, Tullut vikkelämmin? »Varastettu! Varastettu! Viety mun on lapsi, Ainoiseni anastettu, Harmene jo hapsi! Munkki konna lapsen ryösti, Munkki mustasiipi, Elävältä hautaan syösti, Luostariinsa hiipi. Lapset vievät Valdolaisten, Veivät, lapsi, sunkin Turmioksi sukulaisten Kasvattavat munkin.
Niin hentoa on kolme pikku suuta, ne ettei menetystä isän armaan viel' itke. NEITI SK
En tahtois vielä mä kuolla. Mut kuulkaa, jo äitini huhuilee Tuonen aaltojen tuolla puolla. Oi, odota hetkinen, äityein! En viel' olis valmis ma matkallein, mun syömeni on niin syyllinen. Suo että mä pesen sen.
Käy, käy etupääss' sotajoukkojen Herra! Me tietäsi astumme, viittoamaas! Päin parhain kaikki niin kääntyvi kerran, Ja rauha ja riemu on rinnoissa taas! Oi, isäimme isä, sä korkea, suuri, Jok' autoit mun kansani helmasta yön, Viel' ollos sä Suomeni kilpi ja muuri, Viel' ollos sä siunaaja kansani työn!
Valveutui uros, viel' oli kuulevinaan jumaläänen, istumahan heti nous, ihotakkiin suorihe sorjaan, uuteen, pehmoiseen sekä vaipan valtavan otti, jalkoihin jalohohtoisiin sirot anturat pauloi, miekan, huolitetun hopeoill', olan ympäri vyötti, valtikan taattoisen, ikiaikaisenpa jo koppoi, noin sopavälkkyjen riensi akhaijein valkamaleiriin.
Mut kuningatar hän linnass' yhä laulavi murheitaan: Pois, pois vapauttaja viel' on, ties, saapuuko milloinkaan! Oi saapuu, saapuu! Tuolla mies joutuen kiirehtii, Kypärästä välkkyvi päivä ja miekasta kuu sädehtii: »Pelastettava maan on äiti!» hän huutavi kansallen, Ja se soi lumi ukkosen ääni: »ken nyt mua seuraa, ken?»
Kenties hän nyt sua lempii, Ja viel' ei tahdon puhtautta tahraa Likainen vilppi; mutta varo, hällä Suur' arvo on, eik' omaa tahtoa, Sill' itse hän on säätyns' alamainen; Hän ei saa, halvan kansan lailla, itse Valita; sillä valtakunnan etu Ja onni riippuu hänen naimisestaan, Ja senvuoks hänen valintansa määrää Sen ruumiin suostumus, min pää hän on.
Sota kaikkien kaikkia vastahan soi, vaikk' kaikki vain rauhaa halaa, viel' loppua murhien nähdä ei voi, koko maanpiiri hehkuu ja palaa, suru taivahat saartaa, ja ihmiskunta vain hulluna hourivi hurmeista unta. Taas milloin se järkiinsä järjestyy? Kesä kansojen, milloin se koittaa?
Päivän Sana
Muut Etsivät