Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Totuuden, runon kotimaa, maa tuhatjärvinen, miss' elämämme suojan saa, sa muistojen, sa toivon maa, ain' ollos, onnees tyytyen, vapaa ja iloinen. Sun kukoistuksen kuorestaan Kerrankin puhkeaa; Viel' lempemme saa hehkullaan Sun toivos, riemus nousemaan, Ja kerran laulus, synnyinmaa, Korkeemman kaiun saa. V
Raunion hän Unterwaldenissa muistaa, Murheellisen patsaan neidon linnasta; Katso: siihen rakentaa hän linnan uuden, Jalomman viel ensimmäistä, kaunistaa Ulkoaa ja sisältä sen kalleuksil.
Tuo teot suuret kunniaa: Tok' viedä voivat muuhun, Ja Ilkan tietä suorimpaa Ne veivät hirsipuuhun. Mut varmaan Ilkan neuvo tää Viel' elää kansan suussa: Kauniimpi orjan elämää On kuolo hirsipuussa. Hannu Krankka. Läks joukko reipas, nuori Lakeilta Limingan, Sotahan itsens suori Uhaksi sortajan. Käy Hannu Krankka heitä, Mies uljas, johtamaan; Vienassa surman teitä Jo oppi astumaan.
Ma lausuin: pilven takaa hymys näin Ja päivän loiston takaa tuikkehes, Viel' loistat tuolla puolen haudankin. Nyt lausui tähti: tunnetko sa mun? Ma oman rintas olen huokaus, Mi rauhan toivoss' etsi taivastaan, Ma oman henkes olen välkähdys, Mi säteillen lens synnyinmaahansa, Ma oman sielus päivänpaiste oon, Sä helläss' elät hohtehessani.
"Ei vielä saa mun miekkani levähtää," Väristen vanhan kuuluvi ääni; "On työni kesken, mun vihamiehistäin Viel' elossa rohkeimman minä nään. En Permiläistä vihannut, rauhaani En siksi vaihtanut meren myrskyyn, Vaan käskyni ja valani pilkkaajaa Mä lähtenyt olen kukistamaan.
Kuin luona Arles'in, niissä Rhône viipyy, ja Polan luona, lähellä Quarnaron, Italian rantaa, rajaa huuhtovaisen, maa kaikki kuokittu on hautakummuin, niin täällä joka suuntaan myös, mut tapaan, mi viel' on kahta katkerampi. Hautain näät ympärillä liekit liehui, joista ne kuumentui niin hehkuviksi, rautaa ett' tarvis kuumempaa ei sepäntaito.
Kun eessä viel' oli tutkinnot, Hän edut unhotti, suosiot Ja koukoja oppineita, Ja taisteli puolesta totuuden, Ett' oikein jäit ihan ihmeesen; Hän katsoi mailmahan hymyillen, Ei koskaan kursaillut keitä! Vaikk' urhotyön teki nuorena tän, Pian olkahan lyönti jo suotiin, Ja jo paikan sai sekä palkan hän, Ja areopaagiin tuotiin.
Mut anteeks suokaa! Mun luulon' ei voi teitä muuttaa. Kirkkaat Viel' enkelit on, vaikka kirkkain lankes. Vaikk' olis kaikill' ilkeill' armon muoto, On armo armon näköinen tok' aina. MACDUFF. Siis toivoni ma kadotin!
1 SENAATTORI. Luolalleen vie meidät. Ateenalaiset toimeks antoi meille Puhua hänen kanssaan. 2 SENAATTORI. Sama aina Ei ole ihminen. Noin hänet muutti Surut ja aika; ajan hellä käsi Voi onnen kääntää taas ja hänet muuttaa Viel' entiselleen. Luokseen meidät saata, Käy sitten, miten käykään. FLAVIUS. Täss' on luola. Tydytys olkoon, rauha! Timon, Timon! Tääll' ystäviä on.
MARTTA. Nais-rukka täss' on hämillänsä aivan, Ei vanhaa poikaa voi hän parantaa. MEFISTOFELES. Ah, nähkööt teidän kaltaisenne vaivan Ja näyttäkööt vaan tietä parempaa! MARTTA. Vai ette viel' oo ketään armastellut? Ja eikö sydän teissä leimahdellut? MEFISTOFELES. Niin lausutaan: oma pirtti, oma impi On kultaa, helmilöitä kallihimpi. MARTTA. Ei ... ettekös oo mitään kaivanneet?
Päivän Sana
Muut Etsivät