Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Siell' eli Oineus, taattoni taas tuli harhaten viimein 119 Argos-maahan; Zeus niin johti ja muut ikivallat; siell' Adreston tyttären nai, oli kartano vauras hällä ja vainiomaat ylen laajat versoen vehnää, viel' ylt'ympäri myös rivipuisia tarhoja, paljon karjojakin, ja hän peitseltään ol' akhaijien kaikkein aimoin; vaan lie teille se tiettyä, lie tosi myöskin.
Mut nuorukaista ei tuo ne. K.P.T. albumi, 1881. Viel' leijonatarhallansa Odottaa huvitaistelujansa Frans kuningas, Maan mahtavat ympärillä, Ja parvill' on ylävillä Naisseurakin loisteikas. Ja kun hän viittaileepi, Ovi tyrmän het' aukeneepi Ja leijona esillen Käy arkaillen, Ja vaivihkaa Se katsahtaa Ja suutaan aukoo Ja pitkään haukoo Ja harjaa puistaa, Käpälöitään oikoo, Venytellen loikoo.
Viepi Ilvon pöytään. ILVO. Lempeä kesäinen päivä, Viel' anoppi lempeämpi. Mitä on minulla täällä? Näm' on vierasta väkeä. Ilmarille. Kaunisko? Olenko kaunis? Tääll' on kaunista kosolta. Mutta Pohjolan terästä, Sit'ei min olen terästä, Kauniskiiltoista terästä. Ilmari, sin' olet seppo Minä sun terästän vielä. ILMARI. Työssä tarvitsen terästä.
Sa tiennet sen, jos tänne juur' oot tullut; hän Branca d'Oria on, ja vuotta monta on vierryt siitä kuin hän tänne joutui.» Ma hälle: »Luulen, että petät mua, näät kuollut viel' ei Branca d'Oria ole, hän syö ja juo ja pukeutuu ja nukkuu.» Hän mulle: »Kuiluun kynsi-perkeleiden, miss' sitkas kiehuu piki, viel' ei ollut, Mikael Zanche tullut, ennen kuin hän
Samassapa juoksi häntä vastaan pieni liinatukka, poika, huoletonna risoissansa, kädessänsä rukiin siemeniä, joita pureskeli. Lapsi niitä ojenteli myöskin vaarin nähdä. Luojan ihme puhtahinta viljaa! Nosti Markku polvellensa pojan. Tunsi vielä lämmön veressänsä. Viel' ei ollut kaikki toivo mennyt. Oli siemen, oli lapsi vielä.
Päin vasent' iskenyt reitt' oli Tlepolemon väkipeitsi taas vihamiestä, ja kärkäs sen läpi syöksihe kärki, luutakin raapaisten, toki turman viel' isä torjui.
Kun pitkiks taas käy maansopet nää, Ja työstä mä sorrun aivan, Tule mielehen, Norja! ja meillä tää! Niin unhotan kaiken vaivan. TAAS LAINE NOUSEE VIEL
Löi monen ruumiiseen syvän haavan tappava vaski, kun selän paljastain ken käänsihe taistelijoista, suoraan ryntääseen läpi kilven viel' useampiin. 429
Ikkunat tuntuivat palasiksi lentävän, seinät hajoavan, katto kohoavan. Sävelet pakottivat sanoja esille. Miehet, naiset, lapset, talonväet, vieraat tarttuivat niihin. Mitä merkillisiä, loihdittuja, syvästi symboolisia sanoja! Mitä haamuja, haudoistaan nousseita, ilmi elävinä eteemme astuneita! Viel' on Suomi voimissaan!
Mutta lempeni sen yksin Suomi, Suomen impi saa! Nukutko, nuorukainen, viel' unta sikeää, Vaikk' isänmaasi huokaa huolten alla? Nukutko, ilmapuntar' vaikk' ilmaa synkeää Viel' ennustaa ja läsnä liikkuu halla? Nukutko, nuori polvi, työn kalliin ai'an pois? Nukutko, mieli valpas vaikk' kullankallis ois?
Päivän Sana
Muut Etsivät