Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Nyt vihellyksin kutsui pois hän kumppaniansa. Vaan Diomedes vain sitä mietti, mik' ois teko rohkein, nuoko hän valtais vaunut, joiss' asu hohteli uljas, aisast' ottaen veis tai kantais hartiavoimin, vai useampia viel' urojoukkoa Thrakian surmais.
CLEOPATRA. Jumalten kuultaviin sa valehtelet. Mut ollutko vai oleva, niin uneen Ei moinen mahdu. Uupuu luova luonto, Jos mielikuvain kanssa kilpaan ryhtyy; Mut Antoniota kuvaillessaan luonto Veis voiton kuvas-aistista ja saattais Sen varjot häpeään. DOLABELLA. Mua kuulkaa, rouva. On tappionne kuin te itse, suuri. Ja kuorman mukainen on kestämyskin. Hyljätköön minut halaamani onni.
Oi, hyödyks ett' tulta Mun kynttiläss' ois, Ett' turhiin ei multa Elo rientäisi pois! Kun voisin ees loistaa, Kuni kynttilä tuo, Mi pimeyttä poistaa Ja valoa luo! Kun sitten mun kerran Tulis sammua pois, Ero täält' eteen Herran Niin raskast' ei ois! Kuni kynttilä pieni, Mä sammuisin vaan, Mut kirkkauteen tieni Veis ylhäisen maan. POIS V
Luo kosken jos kuohuvan tullut on Ja katsovi hyrskyjen vuohon, Niin huimaa päätä ja arvaamaton Veis voima jo nieluun tuohon. Niin myös, sysimustiin silmiis sun Kun katselin kerran taaskin, Näin aattelin: noiden liekkiin mun Tekis mieleni ainiaakskin! H
Vaan liikaa älkää toivotelko, Sen verran vain kuin kohtuus on: Kun mielistämme poistuis pelko Ja epäröintä ponneton; Kun vainiolt' ei koura kadon, Ei rae, halla viljaa veis, Vaan, kantain kaunihimman sadon, Se päivän alla aaltoileis;
En neulan hintaa hengelleni pane; Ja mitä voi hän sielulleni tehdä, Jok' ompi kuolematon kuin hän itse? Hän viittaa yhä: minä seuraan häntä. HORATIO. Mut virran luo jos viettelis hän teitä, Tai huipulle tuon huiman kallion, Jok' ulommaksi juurtaan mereen antaa, Ja siellä uuteen hirmumuotoon muuttuis, Mi järjen voiman teiltä veis ja hulluks Tekisi teidät? Aatelkaapa tuota.
Nuoret kameelini, tultuaan maailmaan, kuolisivat jo toisena päivänä, ellen kannattais heidän päätänsä ja veis sitä emän nisille; kameeli on luotu meitä varten niinkuin me häntä. Kun välkkyvä miekka ajoi näitä ensimmäisiä pahantekijöitä edellänsä, loi Aatami tuskallisen silmäyksen tuohon asuinpaikkaan josta hänen oli lähteminen ja taittoi myrtin lehväsen, viimeiseksi muistoksi mukaansa ottaakseen.
Sua onnessa tuossa en häiritseis, Vaikk' katsees kylläkin murheeni veis Pyhän, puhtaan uinuthan unta. Ihastella mun kainoutta sentään suo, Jota kertovi kasvosi kaunihit nuo Sydän lie myös valkeempi lunta.
Ken niitä muuten muisteleis, kun elon aallot pauhaa! sen venhon merten meuru veis vain aallon all' on rauhaa. Mut joulujuhlan tullessa kun taiston aallot vaipuu, niin on kuin rinnan pohjasta taas nousis kaiho, kaipuu. Ja on kuin huone kylmä ois ja jäässä mieron liesi ja on kuin hetken olla vois taas lapsikin kentiesi.
Selkään peistä et iskenekään sinä kuin pakolaiseen, vaan karatessani päin läpi rinnan tunkeos tutkain, suotu jos sulle se lie; vaan nyt varo itse jo vankan peitseni vaskea! Kunpa se keihästäis sinut tyyten! Helpomp' iliolaisten ois sota tottakin kestää, kun tuho veis sinut, sill' olet heille sa vitsaus hirvein."
Päivän Sana
Muut Etsivät