Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Ensiks Antilokhos Ekhepolon, iliolaisten löi esitaistelijan, jalon kaasi Thalysion poian, ensiks iski hän päin kypärää uron tuuheaharjaa, otsikon puhkaisten sekä otsan; luun läpi työntyi keihään vaskinen kärki, ja laskihe yö yli silmäin; sortui niinkuin torni hän rintaan taistelon tuiman.
ILMARINEN: Kiusaaja! Kuka oletkin? Viet uron jäsenten voiman, loihdit kummia kuvia sieluni kuvastimehen. Hän on poissa. Valkeani, kuinka voin sinut unohtaa? Palkehia painamahan! Mitä? Missä on tuleni? Sammuiko jumalan soihtu?
Vaan joka puolta jo luokse akhaijit riensivät hämmästyin uron vartta ja muotoa sorjaa; pistivät peitsillään joka ainoa, luo joka astui, virkkoi vilkaisten moni vieruskumppanihinsa: "Kas, näin leppeä vain eip' ollut koskea Hektor, laivoihimme kun tulta hän tuiskasi leimuavaista." Noin moni virkkoi vainajahan viel' iskien vamman.
Miekka mietti miehen kielen, Arvasi uron pakinan: "Syönpä kun syötettänehe, Juonpa kun juotettanehe." Se on riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika, Meni peltonsa perille, Perin peltohon sysäsi, Kärin käänti taivosehen, Itse kääntyvi käressä, Kun on kuiva kuusen oksa, Karsittu katajan latva.
Neidot puhkesivat suruparkuun, nuo sotasaaliiks saamat Patroklon ja Akhilleun, riensivät kohta ukselt' urhon luo, käsiä rintoihinsa he löivät, pettävin polvin seistessään liki piiriyneinä. Itkien, huoaten taas koki kättä Akhilleun kahta hallita Antilokhos, ett' ei hän äkkiä viiltäis kurkkua veitsellään uron ähkyi vain sydän uljas.
Ilon ylistyslaulu. Ken laakerit saada sois Uron uijahan, maineikkaan, Nuo lehvät, mi kuihtuu pois Hänen haudallaan? Ken oksasen tohtisi taittaa ainoon, Ja suojelushaltijat vaatia vainoon? Niin, laakerit pyhät on nuo, Jotk' urhollen taistonsa suo; Mut kuihtuva ruusunen riemun mailla Oma orjan ja vapaan on yhdell' lailla.
Konsa he kertynehet oli sinne ja kaikki jo koolla, kaasivat sammuttain roviolle he viiniä tummaa ylt'yli, kunneka vain oli yltänyt valkean valta. Luutpa jo valjenneet uron veljet, kumppanit surren talteen korjasivat, moni poskill' uhkuva kyynel.
Sillä jo lasketin nuolen kautt' olan oikean taipeen, tunkeutui, sovan puhkaisten, ota hartiapuolle; 189 Hadeen haltuun tuon uron tuiskanneeni jo luulin; en toki kaatanut; karsas kai jumal' on joku mulle.
Soi korahukset, kun monen sonnin välkkyväkyljen sorteli veitsi ja myös monen lampaan, määkyvän vuohen; valkeahampaiset monet rasvaa-tiukkuvat karjut korvennuttivat kypsyttäin kypenillä Hefaiston; vainajan ympäri ammeittain veri aaltosi maassa. Tuonnepa myrmidonein päämiehen, Akhilleun nopsan, vallat akhaijein muut vei luo Agamemnonin aimon, vaivoin suostuttain uron ystävätään surevaisen.
Jopa joutuvi unonen, Sinne saapuvi simainen Välkkyvissä vaattehissa, Perhon lailla liihytellen, Vaan ei vielä tohtinunna Uron silmille aleta Ennen huomenen hämyä, Aamukoiton alkamista. Unta sääkset säikytteli, Kaislat pistävät pelotti, Enemmin peto pelotti Kaisloissa kahahteleva; Uni jo kaukoa kavahti Vainomiehien melua, Mutta kaikkia kovemmin Toldin huolta haikeata.
Päivän Sana
Muut Etsivät