Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Sinä ajat minut kuolemaan, päästäkses minusta. Hyvä! Minä kuolen, mutta minun kuolemani ei päästä sinua minusta. Myös kuolemani jälkeen vainoon minä sinua ja muistutan päivittäin sinulle itsestäni. Minä rankaisen sinun julmuutes. Sen vannon minä sen kuolemattoman sielun kautta, joka minussa asuu! Sen saman vannon myös vielä silloin, koska minä vapautan sen tästä maallisesta majastansa!
Tällöin tarttui Saulus hänen käsiinsä, veti hänet luokseen ja kuiskasi perin muuttuneella äänellä: "Mirjam, ei vielä ole myöhäistä ... vielä voidaan sinut pelastaa veljesi rakkaudelle ... ehkä kaikki onkin vain unta, hirveää unta ... sano, rakas sisareni ... ethän voi rakastaa oppia, jota minä, veljesi, vihaan ja vainoon ... sinä olet katuva... Israelin Jumala on antava anteeksi... ja kaikki on entisellään..."
Poiss' nyt olen, Eik' ole tarpeeks varojakaan mulla Teit' elättää. LEAR. Tuon luokse palaisinko? Ja puolet seurueestan' eroittaisin? Ei, ennen kaikki suojat kiellän pois Ja vainoon vaadin kaikki ilmain vallat, Toverinani hyypiä ja hukka. On kova vieras puute! Tuonko luo?
En moista jahtia viel' koskaan käynyt, Ja mielukkaammin karhua ma vainoon, Se rehti leikki on, vaan käydä yöllä Täss' väijymässä niinkuin karkulainen, On kolkkoa ja ilkeätä juuri. Ma yhtä paljon pelkään ilmi tulla, Kuin pedon jäljet hukkaavani taas. Vaan multa ei hän pääse.
Aikeeni te nyt tiedätte, enkä minä niistä luovu, vaikka tiedänkin mitä vaarallisimpaan asiaan ryhtyväni, paljoa vaarallisempaan, kuin mitä saarnaaminen pakanain keskellä on, sillä pakanat voivat ottaa ainoastaan oman vereni, mutta ne, joita nyt Jumalan avulla vainoon, voivat saattaa turmioon kaikki, joita maan päällä enimmän rakastan.
Ja kuin sepon toimin ja töin tuo nous tarun Sampo, antaja auvon ja onnen muinahisen, niin voittava kansan on voimin sen henkikin, heilivä hiljaisin päivin ja öin, taas nuorissa nostaen taattojen tarmon ja ponnen ja rakkauden, pyhän, hehkuvan, täyden tähän maahamme karuun, sen sankaritaruun, mi enää ei konsana katoa kannelta pohjoisen taivaan: siks isketty syvään se on sydänveriin ja veljesten vihaan ja vainoon ja vaivaan.
Nyt sekomaljast' ammentain pikareilla he juomaa vuodatusuhrin kaasivat kaikk', ikivaltoja palvoin; näin moni virkkoi siinä akhaiji ja iliolainen: "Korkea, mahtava Zeus sekä kaitsevat kaikk' ikivallat! Vainoon kumpaiset, valan rikkoen, ryhtyvät ensin, maahan vuotakohot heilt' aivot kuin tämä viini, heiltä ja lapsiltaan, pois vieras puolisot vieköön!"
Mitä pahaa hän on minulle tehnyt, että häntä vainoon? Eihän pitäisi ihmisen toistaan tappaa... Mutta lappalainen ei ole ihminen koira se on! Pahansuopa, joka pilaa metsät ja vedet, ja on tuhottava, missä hänet tavoittanet. Olisi se sentään otus! Tiedä, mitä kaikkea hänellä lienee: hyvät jouset, nuolet ja keihäät, sukset mainiot, ehkä kultaa ja hopeaa, jolla saat, mitä tarvitset.
Ei vuodet eikä etäisyys voi minua muuttaa, minun ystävyyteni ja tunteeni elävät ja kuolevat minun kanssani. "Olkaa rauhallinen minun suhteeni, olen niin tottunut vihollisteni vainoon, ettei mikään minua enää hämmästytä, eikä tuota minulle surua. Ainoa, jota pelkään, on olla vasten tahtoani syynä muiden onnettomuuksiin."
Marville otti kirjeen ja luki korkealla äänellä: "Julmio! Minä kuolen sen tähden, että rakastan sinua ja sinä vain halveksit minua. Mutta minun kuolemani ei vapauta sinua minusta! Minä pidän valani! Vielä kuolemani jälkeen vainoon minä sinua! Joka päivä pitää sinun muistaman minua ja vapiseman!" "No!" sanoi markisi Seignak ja kohotteli olkapäitään.
Päivän Sana
Muut Etsivät