Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
"Koska hän on kerran kuollut, niin ei häntä voi vaatia edes-vastaukseen, väärästä valasta, jospa ei hän pitäisikään valaansa." Marville katseli häntä oudolla, jyrkällä katseella. "Mitä oli kello silloin, kun laukaus kuului?" kysyi hän. "Voitteko sen tarkallensa ilmoittaa?" "Kyllä. Aivan paikallensa," sanoi markisi.
"Kyllä", vastasi markisi; "ne ovat hurjia, innostuneita haaveksijoita, jotka uhraavat elämänsä uskonnon edistämiseksi melkein temppeliritarien kaltaisia vaikka sillä erotuksella, ettei heidän koskaan ole kuultu pysähtyneen kesken kulkuansa".
"Te olette oikeassa, herra Spenser," sanoi markisi naureskellen. "Klairon on suurempi, kuin keisarinna; sillä hän on taiteilijatar. Klairon ansaitsee, että sellaisia kalleuksia lasketaan hänen jalkoihinsa; mutta sitä voida, tarvitsee olla upporikas, ja sellaisia, Herra nähköön, on sangen vähän tässä maailmassa." "Niin kauvan, kuin Klairon elää, on niitä kyllä," vastasi Spenser punastuen.
Markisi Konrad, nerosi rupeaa ontumaan minä en tahdo enään luottaa hienosti kudottuihin tuumiis, vaan tahdon koettaa omiani. Tunnetko sitä ihmislajia, joita saracenit kutsuvat charegiteiksi?"
Niiden ihmeellinen loisto hämmästytti kaikkia. "Totisesti!" huudahti markisi de Seignak. "Onhan se lahja, jolla voisi ostaa kokonaisen kartanon maalla. Jopa itse keisarinna voisi kopeilla mokomista kalliista kivistä." "No, eikö neiti Klairon ole korkeampi, eikö suurempi, kuin keisarinna?" kysyi eräs nuorukainen matalalla ja kainolla äänellä, sekä sanan-korolla, joka ilmasi englantilaista.
Marville otti kirjeen ja luki korkealla äänellä: "Julmio! Minä kuolen sen tähden, että rakastan sinua ja sinä vain halveksit minua. Mutta minun kuolemani ei vapauta sinua minusta! Minä pidän valani! Vielä kuolemani jälkeen vainoon minä sinua! Joka päivä pitää sinun muistaman minua ja vapiseman!" "No!" sanoi markisi Seignak ja kohotteli olkapäitään.
"Kaikki maailman aarteet pitää hänen jalkoihinsa laskettaman." "Olettepa te koko julmuri," huusi markisi. "Jos kaikki maailman aarteet olisivat Klairon'in, niin mitä meille enään jäisi kiitos-uhriksi jumalattarellemme?" "Sydän ja uskollisuus", vastasi nuorukainen innolla. "Ah, herra!" sanoi Klairon hymyellen.
"Minulla on sanottavana se, että minä rakastan teitä, rakastan rajattomasti, ja ett'en minä voi, enkä tahdo elää ilman teitä." "No, perhana-vieköön!" huusi markisi de Solanges. "Sitä samaahan me kaikki sanomme; mutta tuo julma jumalatar ei ole sitä kuulevinaankaan." "Mutta hänen pitää kuulla," huusi nuorukainen, ja viskasi vihaisen katseen markkisin puoleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät