Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Seisoi tornissaan pyhäss' itsekin valtias vanha, keksi Akhilleun hirmuisen, näki, kuink' uron tieltä karkkosi hämmentyin väki Troian, ei yritellyt torjua; vaikertain alas tornist' asteli vanhus, portinvartia-urhoilleen näin huus valioille: "Portti nyt auki te temmatkaa väen väistyvän tulla 531 muurien turvaan, sill' ihan kinterehillä Akhilleus vainoten kiiruhtaa; nyt lie tuho läsnä, ma luulen!
Itsepä Hektorin kanssa ja Pulydamaan kera kuulun riens useimmat, urheimmat, halu joill' oli kiivain 89 muurin murtelohon, liki onttoja laivoja taistoon, johtaja kolmas viel' oli Kebriones; näet vaunut hänt' oli halvemman uron haltuun heittänyt Hektor.
Niskaan, nilkkoihin löi reunusnahka, mi juoksi mustana juovana kiertäen äärt' uron kumpurakilven. Glaukos, aaluva Hippolokhon, sekä Tydeun poika törmäsi rintamien välill' yhteen taisteloinnoin. Mutta kun rientäissään liki tullut toist' oli toinen, ensin virkkoi noin sotaärjyinen Diomedes: 122 "Heimoa kuolollisten kenp' olet urho sa uljas?
Vaipui vanhus niille nyt, koin pyhän nousua vartoin. Yöpyi uhkeahan peräsuojaan itse Akhilleus, 663 vei kera vierelleen Diomeden kukkeakulman, Forbaan tyttären, jonk' oli Lesboksesta hän tuonut. Nukkui Patroklos ovipuolla, ja nous uron viereen Ifis viehkeävyö, jonk' antoi hälle Akhilleus, Skyron konsa hän sorti, Enyeun kalliolinnan.
Siis mene, armaan ambrosian sekä nektarin voimaa vuodata sankarin rintaan, ett' ei näännytä nälkä." Innokas ilmankin, sanast' yltyi tuosta Athene; niinkuin kiljuva kotka hän sinkosi, valtavasiipi, taivaast' ilmojen kautt' ylähäisten. Vaan jo akhaijit taistoon vyöttihe leirissään; ja Akhilleun rintaan nektarin, armaan ambrosian hän tiukkua antoi, jott' ei uuvuttais uron polvia kalvava nälkä.
Päin kävi Aias; tornin laill' uron eess' oli kilpi, vaskinen, seitsenvuotainen, Tykhios-sepon työtä, Hylen miehen, tuon nahanmuovaajoist' ani-parhaan: 221 seitsemän siin oli päällekkäin härän uhkean vuotaa, kahdeksantena viel' yliyltään välkkyvä vaski.
Tää Perifaan asun riistännäss' oli, valtavaa urhon, aitoolein valioimman, Okhesion loistavan poian; riisti sit' Ares hurmehinen, mut hankkihe Pallas Hadeen yöhytyrään, jott' ei näkis ankara Ares. Vaan jalon nähdessään Diomedeen urhojen surma Ares paikoilleen Perifaan, uron valtavan, jätti siihen, kuss' oli peitsellään hält' ottanut hengen, kimppuun kiiruhtain hevonsuistajan Tydeun poian.
Tainnoksiin meni mies, syvä laskihe yö yli silmäin. Vaan taju elpyi taas, sai pohjan vilpeät viimat virkenemään uron, vaikka jo vaivoin henkeä haukkoi. Mutt' ei Areen, ei sopavaskisen Hektorin tieltä 699 karkonneet urot Argos-maan luo laivojen tummain, karttivat rynnätä vain sekä väistyivät yhä taapäin, auttavan tietessänsä nyt iliolaisia Areen.
Taistelon telmeest' Aineiaan nyt kauas Apollo vei pyhän Pergamon temppelihin, joka häll' oli siellä. Sen sisäsuojass' ennalleen uron vaalivat jälleen, voimistuttivat Leto ja Artemis iskevänuoli. Vaan sill' aikaa loi kuvan hohtavajousi Apollo, aivan Aineiaan näön kuin asun muun mukaellen.
Kai tiesit, kun saavuit sa taistelohon: väkevämmän on ens isku, se kuuluu mulle!» Käpälänsä hän nostaa jo hirmuisen, toki eelle sen uron ehtivi raikuva rauta, tuli tutkaimesta sen leimuaa, pedon tavoittaa, ei enää voima sen auta, alas kuiluun jo vierii sen pärskyvä pää; näin päättyvi tää, oli Horna hirviön hauta. Ah, ei!
Päivän Sana
Muut Etsivät