United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taistelut te tuimat, Koska taukoaa Temmellys, ja rauha Vieno sijan saa Sydämmessä kurjan, Jonka elon sää Myrskyä ja tulta Vainen hengittää? Rauhattomuus, taisto Vielä vaihtelee Päivittäin, mutt' aamu Toivon aukenee. Vihdoin päivä kirkas Koittaa, kodin saa Harhaellut henki, Sielu virkoaa.
Ilolla se lepäs siellä väsyneenä vaivoistaan; Lode? kentäll' yhä vielä ukko kummitteli vaan. Liikkui hiljaa hetket yötä, enimmälti yksinään; miestä pari ehkä myötä, parahinta, väestään. Miss' ol' ollut pahin pinne, päivä kuumin, raskahin, sinne paloi aatos, sinne veti äijän askelkin. Kylliks eikö ollut taisto? Mieluinenko muisto sen? Veripäiväst' eikö vaisto vielä verenkylläinen?
Haa, te päivän liedot lapset, mitä te tiedätte elosta niiden, joill' on tahdon taisto vasten valtoja elämän, jotka syy on synnyttänyt, rikos tehnyt rikkahiksi, tuska tuimiksi takonut, murhe musta seppelöinyt! Tiedä, laulaja lavea, se on seppel yhtä pyhä kuin omakin otsalehtes antama Auringon jumalan, sulotarten suutelema! Aino Acktélle omistettu.
Mutta jos sielläkin on nyt taisto ja työ ani-työläs, tulkoon turvaks ees Telamonin aaluva aimo, tulkoon Teukros myös, jalo jousell'-ampuja, myötä."
Näät käsi ottelon ohjaa, suin käräjöitäpä käydään; ei tarinoit' ole tarvis nyt, vaan taisto on tarpeen."
Jouten on luona hän ontevien merenlaskija-laivain, työst' Agamemnonin, kansain pään, yhä kantaen kaunaa; mutta on muitakin meit' asekiistaan kanssasi käymään, montakin on. Tule siis, pane alkuun tappava taisto!"
Voi virat vaipua, maat voi hukkua, vaan ei kansojen omatunto nukkua, siellä on vapauden haaveilo haikein, missä sen puolesta taisto on vaikein. Viipuri! Seisot kuin kallio meressä, seisonut ennen jo tulessa ja veressä, kertoa voivat sun muurisi harmaat isänmaan kohtalot kolkot ja armaat; Viipuri! Et sinä sortua saa. Jos sinä seisot, seisovi maa. Juhlaruno laulu- ja soittojuhliin 4-6/7 1913.
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen? Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan! Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan. Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin. Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.
Ijäisyys on kylmä käsi, taittaa tarmos, elämäsi, menet niinkuin meren laine, katoat kuin kaikki aine, kuihtuvat sun henkes heelmät, haihtuvat sun taitos teelmät, turha tääll' on työ ja taisto, varma yksin elon vaisto, varma maailmoiden rata. Valaisetko maailmata?»
Astuen aivan luo sanat siivekkäät jo hän virkkoi: "Rientäös, Peleun poika, sa urhojen kaikkien kauhein, suojaamaan Patrokloa, jost' ylen ankara taisto laivain luona jo käy!