Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Vannoinhan Chrysandrokselle tuoda tyttären takaisin vaikka kalman kammitsoista. Kuink' olenkin kärsinynnä! Tämä talvi oisi voinut särkeä jumalten syömen. Ja nytkö hävitän kaikki! Tuhat kertaa ennen taisto! Ei, Chryseistä jätä en, koston hurmeisen kohotan, yön sylissä syöksen ANEMOTIS. Syökset itsesi Manalan maille! Oi, te miehet, mitä osaatte taistella te ilman meitä? Chryseis minulle heitä.
Sven Tuuvaa näytetään. Hän on jo taiston taistellut ja taistellut kuin mies, ja nyt on taisto tauonnut; hän näytti siihen nukkuneen levolle leikistään, vakaampi ei, mut vaaleamp' on paljon entistään. Ja Sandels silloin nukkujaa kumartui katsomaan, ei tuntematon ollut tuo, vaan tuttu vanhastaan, mut alla hänen rintansa punoitti nurmi nyt, ol' luoti käynyt sydämeen, jo veri ehtynyt.
Sillä ei mikään murjo ihmistä niinkuin yksinäisyys eikä kenenkään katse ole niin lempeä muihin nähden kuin sen, joka tietää jo muista kauaksi kulkeneensa. Mutta samoin ei myös mikään pidä ihmistä niin pirteänä kuin taisto muiden kanssa eikä kenenkään askeleet ole keveämmät kuin sen, joka tietää suuresta hengenvaarasta onnellisesti suoriutuneensa.
Veljeys, vapaus, tasa-arvoisuus! Tää on viimeinen taisto. Rintamaamme yhtykää, niin huomispäivänä kansat on veljet keskenään! Väkijoukko menee kotia. Tulevan viikon tapahtumat saa ihmiset ajattelemaan, – – raskaita asioita. Elma joi teetä illalla kello 10. On maanantai ja 30 p. heinäkuuta 1906. Kuuluu kumeita kanuunanlaukauksia. Elma tarkkaa niitä. Olisiko Viaporin kapina puhjennut.
Ympäri saartaahan sinut taisto jo kuin tulirengas, vaan yli muurin tultua tuoll' osa miehiä Troian täystamineisena syrjään jää, sodi ei, luku pieni vain hajataistoss' on liki haaksia, päin ylivoimaa.
Kahden puolen Suomenlahta kukkii kaunis kansa, maa, suuri Suomenmaa! Saarten sulhot, nienten neiet, kansa suuren kaupungin! Ahkeroikaa, aivot Suomen, suurta tehdään hiljaa. Viron viittoo heljä heimo, itkee vaimot Inkerin. Meidän täss' on kyntö, kylvö, vieras korjaa viljaa. Rajatonta rakkautta vaatii taisto kansojen. Uusmaa, joudu johtajaksi! Saat sa paikan parhaan sen.
Vuoksi synnyinmaanko taisto? »On nyt vuoksi veljen oman, mutta myöskin vuoksi äidin yhteisen ja onnettoman.» Eikö äiti teille Suomi? »Löysimme sen laajemmalta, takaa Vienan, Suomenlahden, Peipusjärven rantamalta.»
Pois aurinko painui, lankesi ilta, jäi taivahan rannalle säihkyvä silta, mut kaukaa korven tummuvan yöstä soi laulu ihmisen työstä. Siellä on vapauden haaveilo haikein, missä sen puolesta taisto on vaikein.
Ja sydänmaiden joukot nyt nuoret yhtyvät, Ja päivätyöhön suureen, jalohon ryhtyvät Vapise, öinen valta! Nyt viime hetkes lyö! Nyt poistetahan vihdoin vuossatain synkkä yö. Nyt kolkot korvet kaikki valolle vallataan, Ja valon tieltä maahan kaikk' esteet tallataan. Eik' ennen nuoret joukot nuo ai'o levähtää, Kun paheen peikko sortuu, tuo julma, tuhatpää. Eik' ennen taisto taukoo, ei tau'ota se saa!
Kulmia tuimistain Zeus, pilviennostaja, virkkoi: "Siin' älä viereen vinkumahan, huithaitturi, istu! Oot vihatuimpani ollut ain' asujoista Olympon. Ainapa mielees on viha, riita ja riehuva taisto.
Päivän Sana
Muut Etsivät