Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Armas ompi Ahdin mailla Olo oiva Aaltolassa; Tääll' on vuoret, kullan vuoret, Tääll' on laaksot, lemmen laaksot, Täält' ei nouda nuodemiehet, Raasta rautaiset ritarit Väen vienoa vihille, Pakon sulhasen sylihin.
Oi, hyödyks ett' tulta Mun kynttiläss' ois, Ett' turhiin ei multa Elo rientäisi pois! Kun voisin ees loistaa, Kuni kynttilä tuo, Mi pimeyttä poistaa Ja valoa luo! Kun sitten mun kerran Tulis sammua pois, Ero täält' eteen Herran Niin raskast' ei ois! Kuni kynttilä pieni, Mä sammuisin vaan, Mut kirkkauteen tieni Veis ylhäisen maan. POIS V
DAJA. Ei, ei; viel' useasti hän varmaan kiertää luostarin ja tästä käy hänen tiensä silloin. Lyödään veikkaa! RECHA. Niin oikein! Puhuitko jo hänen kanssaan? Hän miltä tuntui tänään? DAJA. Entiseltään. NATHAN. Täält' älköön siis hän teitä huomatko. Taemmas menkää, taikka mieluummin sisälle aivan. RECHA. Vielä hetki vain . Ah, pensasaita tuo mult' otti hänet! DAJA. Jo tulkaa! Oikeass' on isänne.
Al-Hafi minne jäikään? Eikö kukaan hakenut häntä? Lemmon rietas raha! Paraiksi tulet, Hafi. AL-HAFI. Egyptistä on verot luultavasti saapuneet. Kunp' oisi kyllin. SALADIN. Saitko tietoja? AL-HAFI. Minäkö? En. Täält' odotanhan niitä! SALADIN. Sa tuhat denaaria Sittah'lle saat maksaa. AL-HAFI. Maksaa, vaikka saada pitäis! Oli, kaunist' on se! Vähemmän kuin tyhjää. Saa Sittah? Miksi jälleen Sittah?
Siell' ennen liehuit, missä sankarten Vuos' hurmehet kuin koski höyryten, Nyt kyynelvirrat vuotaa hurmehena, Täält' uhrisauhuna käy rukous; Et liehu, lippu, seisot vakaisena, Isäimme töitten jalo muistutus! Sä sodan muisto rauhan temppelissä.
Mut koti ompi niin kolkko nyt, Kuin emo täält' olis lähtenyt; Voi, että valokin viedä voisi Mult' ystävän, sit' en luullut oisi! Kaikuja Hämeestä 1874. L
Toinen huone linnassa. LADY MACBETH. Täält' onko Banquo lähtenyt? PALVELIJA. On, rouva, Mut palaa yöksi. LADY MACBETH. Sano kuninkaalle, Ett' olis puhuttavaa hiukan mulla, Jos häll' on tilaisuutta. PALVELIJA. Kyllä, rouva. LADY MACBETH. Kaikk' ompi turhaa, hukkatyötä vaan, Jos kyllääns' ei saa halu saamastaan; Parempi olla murhattujen mailla Kuin murhaajana tunnon rauhaa vailla!
Vaan minun älköön silmäni koskaan Ilionin soraks sortuvan nähkö; Hadeen kartanohon täält' olkoon matkani ennen!"
Jos hän joskus maailmassa saa alusväkeä, niin pitäköön huolta niistä, niinkuin isä lapsistansa. Oi Junnoseni, minun sydänkäpyseni! Jää hyvästi! Tuolla, tuolla ylhäällä näen kerran kaksoisveljekset yhdistettyinä.» »Täält lähden iloll' rauhassa, ehk' kuolen, elän sinussa!» Nämät olivat Leenan viimeiset sanat.
»Pois makia maailma jää! Mun sielun päänänsä Täält' pyrkii ylös vielä, Kanss' mielen etsii siellä Ain' ijäist' menoo taivaass' Juur' Herran pyhäin seurass'.» ANTTI. Hyvää päivää, tässä sitä ollaan taas. Terveisiä matkalta. MIKKO. Ja nyt, Silja, ei meillä enää ole mitään hätää. Päästään elämään uudelleen ja toisella lailla kuin ennen milloinkaan. Niin, niin, totta se on, elkää yhtään katselko.
Päivän Sana
Muut Etsivät