Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Viiltää rannan alle venho, vieras maihin astuvi, katsehessa kaukotenho, ryhdiltänsä ritari, hatun heiluu sulka, vyössä olkapäällä luuttu on, ja hän laulun laulaa yössä kuulla kaiken kartanon: »Notkui neiti nuori kerran, kasvoi täältä kaukana, kaunis niinkuin kukka Herran, pyhä niinkuin Maaria, liitti yhteen laulu meidät, luutuin hänet hurmasin, vaan hän toista lempi, heidät säilälläni surmasin.
Brynhild lausui: Lempeä Freja, Vaunuissa kulta Verissä et saa Nähdä mua. Nyt Tuonelaan käyn Pilviporteista. Ja sankaryljän Kun surmasin Miekallaan, jossa Veri viaton Ol' nuorukaisen, Ma kostin vaan. Ja kostoll' orjan Ma vapaaks' ostin: Nyt, sankararvon Hän saatuaan, Juo mettä kanssain Jumalissa ja Miekoin soittavi Kanneltaan. Niin lausui Brynhild.
MEDON. Muista Kypron kukkasia, Saaren impien iloja, Saaren sulhojen surua ja isääsi valkopäistä, mi sinua muistelevi yksin valtalinnassansa! CHRYSEIS. Kova on kohtalo inehmon! Surmasin sadatkin kerrat tämän miehen mielessäni, hänpä jällehen heräsi ilkukseni, itkukseni sata kerroin kestimpänä. Tämä mies, jota vihasin, uhmasin, uhittelinkin, tätä miestä, min tekikin MEDON. Seis, Chryseis!
Minä viheliäinen mato yritin ylpeillä ja niskoitella vielä haudan partaalla. Mutta rovasti on opettanut minulle toisin. Nyt en saa rauhaa, ennenkuin kaikki on tuomarille ilmoitettu. Hyvät ihmiset! sanokaa suoraan vaan kaikille, että minä Joosepin surmasin. Antakoot minulle ihmiset anteeksi jos voivat, sillä häijy ja huono olen ollut, ja armahtakoon Jumala minun köyhää sieluani".
Voit säästää sa vaivasi työlään ja harmaan: jos ruusuja on ne, ne kukkivat varmaan. Jos käydä sa tahdot äärettömyyteen, mene joka suuntaan äärellisyyteen. Ei kurkota katse korkeimpaan, kukin kadehtii vain vertaistaan. On karvain kantaa kateus sen, joka näkee kaikissa vertaisen. Tuhat kärpästä surmasin iltasella. Yks herätti aamuvarhaisella. Kiitetty olkoon rypäleen jumala!
"Mistä se sääli sinuun on tullut?" Mutta minä surmasin vihollisia, enkä vieraita; avonaisella tiellä ja synkässä metsässä, enkä kotona, istuen uunin nurkassa; lingolla ja kirveellä, vaan en ämmän juoruilla". Ukko kääntyi pois ja jupisi: "repale-nenä!..." "Mitä höpiset siellä, vanha rujo?" huusi Hlopusha.
Vaivoin vastanneeks sai Hektor heiluvaharja: "Ken, jumal' armas, liet, joka moisia mult' uteletkin? Etkö sä tietäne siis, ett' äsken ankara Aias, kun hänen kumppanejaan liki laivoja surmasin juuri, ryntääseen kivell' iski ja mun rajun rientoni esti? Hadeen kartanohon tänä päivänä päätyvän luulin tieni jo varjojen luo; taju kaikki jo taukosi multa."
Hän karkasi istualleen. »Rukoilkaa, että näen hänet.» Kun neiti Smarin sai hänet makuulleen ja rauhoittumaan, alkoi hän itkeä. »Minä surmasin hänet, ettei hänen tarvitsisi kärsiä. Panin pään kivelle ja löin halolla päähän. Ja se katsoi niin luottavasti minuun.» Hetken aikaa levättyään rauhallisesti Esteri avasi taas silmänsä ja kysyi: »Onko Lauri kotona?» Neiti Smarin oli ääneti.
Päivän Sana
Muut Etsivät