Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Tuo vastaa neitsyt valkea, kuin kuoleman kukka kalpea, kuin vainaja syytön, soutava päin ijäisyyden rantaa: »Mun onneni moinen kuolo ois, en siks sun luotasi lähde pois, mut ettet multa sa kuolla vois, voit mulle sa surman antaa.» Mies katsovi häntä miettien: tuo lie siis liekkiä rakkauden, sen kaikuja kultakantelen, mi kätkevi kuolottomuuden?
Jos hurja tuska totunnast' ei talttuis, Niin poikiani nimiltä en ehtis Ma huutaa korviis, ennen kuin sun silmiis Jo ankkuroisi kynteni, ja minä Noin hirveässä surman poukamassa, Kuin haaksi, purjeitta ja taklingitta, Sun riuttarintahasi murskaantuisin.
"Jalopa sinä Jumala, Kosk'et arvata osaja, Kenen lyötynä kädellä, Keltä kärsit korvapuustin." Läksit juuttahat levolle, Maata mielellä hyvällä, Saatua Jumalan surman. Aivan aamulla varahin. Jällen yhtehen tulevat, Päättävät pahimman neuvon, Väärän tuomion varustit: Herran käydä kuolemahan, Viattoman vaivan ala, Ripustettaa ristin puuhun. Loppu juutasten lakihin, Päätös neuvohon pahahan! Luku XI.
Tällä päätän tämän vuoen Kirjoitukset kehnonlännät: Kun tuleepi toinen vuosi, Aika uusi alkaneepi, Tuopi toisia sanoja, Parempia puustavia, Ainehia arvokkaita. Tää on toivoni toesti Sekä aivoni ajatus. Voi! viina vihatun poika, Olut onnetoin olento, Olet riski ryöväriksi Sekä varma varkahaksi, Sukkela oot surman henki, Pettelet pyhätkin miehet, Viettelet sä viisahatkin.
Ijät sama kaipuu kulkee sankarilta sankarille. Tunto tuon ei koskaan totu valmiiseen, pois tunkee uuteen katse, tuntemattomuuteen.... Rauhan laaksot, helpot hetket muille säästää rohkee rotu, itselleen vain kauniin surman, vaahtopäisen vaaran hurman, levottomat löytöretket. Ijän kaiken ulapalla haavehaaksi tietä piirtää. Joka voitto, muille löytty etäämmäksi määrän siirtää.
Ei tiedetä, kosk' kylmää päivä tuo, Koht' turmella voi kalliin viljan halla, Koht' uhkaa vihamieskin, surman tuo Ja kansan lyö kuin hongan kankahalla; Vert' itkee sydän, tuskahuudot soi: Näin, ystävät, se riemu mennä voi.
Sit' älä kärsivällisyydeks sano, Se toivottuutta on; jos veljes surman Näin kärsit, henkees suoran tien sa näytät Ja neuvot murhaajas sua teurastamaan, Mik' alhaisoss' on kärsivällisyyttä, Jaloiss' on kalman kylmää pelkuruutta. Mit' enää puhun? Henkes parhaiten Sa turvaat, Glosterin jos surman kostat. GAUNT. Asia Herran.
Hetkisen perästä hän jatkoi: "Kuinka minä voin etsiä häntä, niin kauan kuin Glaucus elää? Minä saatan minä hetkenä hyvänsä kohdata hänet, ja niin pian kuin hänet kohtaan, olen surman oma, ja silloin tietysti etsiminenkin lakkaa." "Mitä sinä nyt tahdot? minkä neuvon annat? ja mihin aiot ryhtyä?" kysyi Vinitius.
Hän puristi rintaansa pienoista poikaa ja puiden minulle nyrkkiänsä hän käheällä äänellä toivotti jälellä olevaksi elämäni ajaksi Kainin rauhattomuutta, tuskaa, kärsimyksiä ja onnettomuutta. Pojasta ennusti hän sukeutuvan sukuni surman ja kirosi minut perheineni manalan vaivoihin. Hän oli Tatjanan äiti ja poika oli Timon isä.
"Läksin rannalle pesohon, menin merta kylpemähän; sinne mä, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman: elköhön minun emoni sinä ilmoisna ikänä panko vettä taikinahan laajalta kotilahelta! "Läksin rannalle pesohon, menin merta kylpemähän; sinne mä, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman: elköhönp' on veikkoseni sinä ilmoisna ikänä juottako sotaoritta rannalta merelliseltä!
Päivän Sana
Muut Etsivät