Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
KULLERVO. Sen jos hekkuman sinulle Soisin, ainapa katuisin: Onneni varas olisit. Itse tahdon rinnastani Puhkaista vihapukaman, Tuon äkämän, myrkkypahkan, Joka paisui Untolassa, Itse sen ulos puserran Untamon suvun tapoksi. Siitä nautin, siit' iloitsen. Sulta polton, surman kiellän. Mitä käskin, tee se! muut' ei. ILLI. Mielikses on mielikseni, Voittosi minulle voitto.
Päälle ristiä Pilatus Kirjoittaapi kiiruhusti Toden ratki tunnustuksen, Tällä kuuluvan tavalla: "Kuka kulkenet ohitse Surman paikan tain sivutse,
Eikö hän ollut majaillut kehnommin kuin vainottu metsäeläin murhakalujensa keskellä, jotka uhkasivat häntä itseään joka askeleella? Jos hän niistä ainoankin unhotti, oli hän surman oma. Kun Boleslav astui ovesta ulos, oli hän vähällä kompastua Reginaan, joka kyyrötti kynnyksellä. Päästäen valittavan äänen, joka kuului tallatun koiran vingahdukselta, hypähti hän pystyyn.
Lakko oli niin laajalti seisauttanut työkoneiston, että kukaan ei voinut tehdä työtä. Sitäpaitsi naiset asettuivat yleislakon voimakkaimmiksi harrastajiksi. He asettuivat suorastaan vastustamaan sotaa. He eivät tahtoneet, että heidän miehensä menisivät surman suuhun. Ja sen lisäksi yleislakon ajatus huvitti ihmisiä. Siinä oli jotakin viehättävää. Ja se ajatus oli tarttuvaa lajia.
Miehen' elää, Jonk' oisi Tybalt surmannut, ja Tybalt. Tuo surmamies, on itse surman saanut. Tuo kaikk' on lohdutusta: miks siis itken? Yks sana, julmempi kuin langon kuolo, Mun surmasi. Sen mielist' unhottaisin; Mut voi! Se muistoani ahdistaa, Kuin tunnon tuska rikollisen mieltä. "Pois Tybalt on, maanpakoon Romeo syösty!" Maanpakoon! Maanpakoon! Tuo yksi sana Tuhansin Tybalteja surmaa.
Lyhyt hallakin ol' loiston hetki. Surkaa lehdot! loppui armaan retki. Eikö kuolon valju henki säästä? Eikö luonto velastaan voi päästä, Uhraamatta surman enkelille Kaunihinta Luojan suomaa sille? Voiko kylmä kalma ihannella Hellää lempeyttä? armastella Kantalanko lasta Tuonen rotkot, Niinkuin "Lantaan" laksot, "Vanhais"-notkot?
KERTTU. Ooh, sitten laitan minä teistä oikean salonkiherran, ritarillisen ja huomaavaiseri erinomattainkin naisia kohtaan, niin, semmoisen gentlemanin, joka ennemmin menisi surman suuhun, ennenkuin sanoisi naiselle epäkohteliaan sanan. VALTER. Teidän edestänne, armas serkku, olisin valmis heti kohta menemään surman suuhun. KAUPPANEUVOS. Kas, kas, hyvä alku!
"Herra, sinäpä et nähnyt Crotonia Ursuksen käsissä: jos annat viisikymmentä miestä, niin ainoastaan etäältä osoitan sinulle talon. Mutta jollette te vangitse Vinitiusta, olen surman oma." Tigellinus loi katseensa Neroon. "Eikö olisi paras paikalla päästä eroon sekä enosta että sisarenpojasta?"
Haudat Herran kutsuttuiden Ei pysy enämpi kiinni; Itsestänsä aukenevat, Kiiruhtavat katsomahan Tätä ilmaista ihmettä! Päämieskin, pahalla mielin, Katsoi päälle katkerasti; Että huudolla erisi, Henkens antoi äänekkäänä. Muisti merkit verrattomat, Tästä tunteepi totuuden, Sanoi suulla surkealla: "Työ on tehtynä tänä'än, Miestä vastoin vaarallinen, Veri kastettu viatoin, Pantu syytöin surman ala!
Hänen ratsastuksensa päättyi niin lähellä metsäkarjua, että kardinaali olisi saattanut joutua surman suuhun, niinkuin sanotaan ennen muinoin käyneen Favillan, Länsigotein kuninkaan Espanjassa; mutta hyväksi onneksi oli pedolla tällä hetkellä mieli aivan täynnä omia asioita.
Päivän Sana
Muut Etsivät