Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Silmähän nousevi kyynel; Hän ympäri katsahtaa: Niin loistavat ikkunat kaikki Ja rikkahat reuhastaa! Siin' ostajat kilvan kiitää, Ja paikasta paikkaan käy Moni herran riemusa rouva: Vaan köyhäll' ei mitään näy! Lilja ja ruusu. Kas, kaunonen, valkea lilja Sen kammion kaunistaa, Joss' asuen pappilan Hilja Elontyötänsä toimittaa.
Ja äiti istuvi, kehräjää, Ja kyynel silmähän vierähtää. »Iloitse, äiti, sun poikasi Jo mainehen siivillä kiitävi!» »Ylistetty luoja!» ja viuhuen Nyt rukki se hyrrävi pyörien. »Hän luokses saa, kotimatkall' on, Mut niinkuin syksyn puu alaston.» »Ylistetty luoja, kun vaan hänet saan!» Mut rukki se tyyntävi vauhtiaan. »Oi äiti parka ja vaivainen, Sun kuollut on poikasi kaunoinen!»
Syrjään lempi Jo mailman telmehessä sysääntyi. Oi, isänmaata leimui tunto tuo, Mi sua huokaellen ennen hehkui, Oi, kunniaa vaan mietiskeli mieli, Mi sua yksin haavahteli muinoin, Ja silmähän, mi sua katsoi vaan, Tuil kuolo, vaarat uudet taukoomatta; Niin yksinäiseen rinnan soppehen Jo lempi huokaellen luikahti. Vaan soppi tuo oil sydän lämpöinen.
On usvast' astunut aamu Jo Lytsen'in aukeillen, Kun mustempi, murheen haamu Taas peittävi päivyen: On poissa Kustavi suuri Hepo juoksee haltiaton Ja puhtahan uskon muuri Hänen kanssaan murtunut on. Eräs urhosa poika Suomen On maassa, haavoissaan; Ei koittane uusi huomen Tuon silmähän milloinkaan.
Jalat laati neitoselle, jalat laati, käet kuvasi: eipä jalka nousekana, käänny käet syleilemähän. Takoi korvat neiollensa: eipä korvat kuulekana. Niin sovitti suun sorean, suun sorean, sirkut silmät. Saanut ei sanoa suuhun eikä silmähän suloa. Sanoi seppo Ilmarinen: "Oisi tuo sorea neito, kun oisi sanallisena, mielellisnä, kielellisnä."
Ei viisainkaan voi lausua, mimmoinen vuosi on uus; vain henkemme silmähän kangastaa tuo kumma ja verhottu kaukaismaa. Soi tornista torvet jo keskeen yön, ne uudelle vuodelle soittaa; oi, jospa ne kansani valveuttais, niin aljetun työn myös henkinen kylväjä päättää sais; ja vaikkapa hallakin viljat vei, niin Suomeni sentään sortuis ei.
Kun käki kukahtelevi, niin syän sykähtelevi, itku silmähän tulevi, ve'et poskille valuvi, hereämmät herne-aarta, paksummat pavun jyveä: kyynärän ikä kuluvi, vaaksan varsi vanhenevi, koko ruumis runnahtavi kuultua kevätkäkösen." Viides runo
Ei vanhus hiisku sanaakaan, vaan katsoo ihaellen. Sai kyynel hälle silmähän, kun käteheni tarttui hän ja kuiskas hymyellen: "Maan eestä kuolisitko tään?" Vait olin. Sydämellisen vaan silmäilyn loin hänehen. ei vaatinut hän muuta.
Näin Anna äänteli hiljalleen, Sen silmähän kyynel entää Mut koski kiihtyvi eellehen, Sen voimassa venhe lentää; Vaan Vilho on oppinut laskemaan, Tää kulku se on hänen riemujaan. Jo laski poikana purrellaan Hän Lyyjoen kaikki kosket, Useinpa Pyörtäjä kuohuillaan Se kasteli hältä posket; Ei paatoa löytynyt yhtäkään, Jot' ei olis tottunut välttämään.
Päivän Sana
Muut Etsivät