Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
FAUST. Ei sormust' oo tai jotakin, Min kaunisteeksi kultani saisi? MEFISTOFELES. No näinhän jotain: koristin Tai helmivyö se olla taisi. FAUST. Sep' oivaa! oisin pahoillani, Jos lahjatonna saisin kullan luo. MEFISTOFELES. Päinvastoin oisin riemuissani, Kun lahjatikkin nauttia hän suo.
Sep' oli Pentti palkollinen, Vanha orja uskollinen, Jonk' on äiti jou'uttanut Pojan etsohon emonen; Nyt kovasti nyyhkyttäen Niilon kaulahan kavahti Ja hänelle noin nimesi Vähän aian oltuansa: «Oi, kuin miekkonen osasin, Löysin sun, syänkäpyni! Jo sua etsin yötä kolme Pitkin suota suunnatonta, Katsellen joka kahilan, Hajotellen heinikotkin, Enkä luullut löytäväni Tänä päivänä enämpi».
Jos jää Cassio eloon, Hän joka päivä tekee kauneudellaan Rumaksi mun; ja lisäks hälle mauri Kaikk' ilmoittaa voi; suuri siin' on vaara. Ei. Kuolkoon hän! Vait! Tulevan hän kuuluu. RODRIGO. Se hän on; käynnin tunnen. Kuole, konna! CASSIO. Sep' olis, totta, ollut surma-isku, Mut paremp' on, kuin luulet, tämä takki; Sun koitan takkias. RODRIGO. Oo, surman sain ma! CASSIO. Ijäksi rampa! Avuks! Murhaa!
Mit' olet tehnyt? Kas, Sa ammuit toisen sarven Taurukselta! MARCUS. Sep oli somaa! Publius kun ampui, Niin suuttui Härkä, tuustas Ariesta, Ja Kauriin sarvet putosivat hoviin. Ja ken ne löysi? Keisarinna konna. Ja rouva nauroi, käski maurin viedä Ne heti isännälleen lahjaksi. TITUS. Niin oikein! Onneks olkoon armolle! Posti tuli, Marcus! Mit' uutta, mies? Sull' onko kirjeitä? Oikeutta saanko?
Voi, herjaa, häpeäänne, jos vaimo valtiaan sep' oisi kauhun käänne! näin täällä tavataan. Pian kalman karkeloihin häipyis häänne. Oh, onnettuutta, näin jos parhaat maan vain aattelevat omaa onneaan! »Vaikk' kaatuis valtakunnat, maat, me oomme yhtä autuaat! Sen viestin täältä viedä saat: näin lempii lemmen ruhtinaat.
DESDEMONA. Mitä? OTHELLO. Oletko viisas? DESDEMONA. Onko vihoissaan hän? LODOVICO. Kenties kirje häntä suututtaa: Kotihin häntä käsketään, ma luulen, Ja saaren hallitus jää Cassiolle. DESDEMONA. No, sepä oivaa! OTHELLO. Todellako? DESDEMONA. Mitä? OTHELLO. Sep' oivaa, ettäs olet hulluks tullut. DESDEMONA. Kuin niin, Othello armas? OTHELLO. Perkele! DESDEMONA. En ansainnut ma tuota.
Sep' ei ollut mitään turhaa. Unissani Florinna Hänet hivusneulalla Surmas, pisti sydämmeen Tammen juureen nukkuneen. Oisko ihminen niin musta? *Kuningas*. Täss' on pahaa kavallusta! *Roosa*. Ois mun rouvaks pyytänyt, Varmaan eläisi hän nyt. *Kuningatar*. Mangipani sattui paikkaan. *Mangipani*. Niinpä kello yhden aikaan. *Kuningas*. Käsitä en mietteitänne.
Voitko pahoin? OTHELLO. Ma otsassani tuossa vaivan tunnen. DESDEMONA. Se valvonnast' on; kyllä siitä pääset, Kun lujast' otsas sidon; tunnin päästä On vaiva pois. OTHELLO. On liinas liian pieni. Sa jätä tuo. DESDEMONA. Mua kovin huolettaa sun huono vointis. EMILIA. Sep' oivaa, että liinan tuon ma löysin; Se oli maurin ensi lemmenlahja.
DESDEMONA. Tuot' en ma ymmärrä. Nyt lupauksees. OTHELLO. Mihinkä lupaukseen, kultaseni? DESDEMONA. Puheilles olen kutsuttanut Cassion. OTHELLO. Mua ilkeä ja häijy nuha vaivaa; Tuo tänne nenäliinas. DESDEMONA. Tässä, armas. OTHELLO. Se, jonka annoin. DESDEMONA. Sit' ei myötän' ole. OTHELLO. Vai ei? DESDEMONA. Ei, kultani, ei tosiaankaan. OTHELLO. Sep' oli vahinko.
Kun iltaa viel' on hetkinen ja huvitusta muisto suo, mä Kulnevista juttelen, lie sulle tuttu tuo. Sep' oli vasta kansan mies, hän elää ja hän kuolla ties, mies parhain, missä taisteltiin tai maljaa maisteltiin. Yöt, päivät kun sai taistella sit' ilonansa piti hän, ja kaatumista kukkana vaan sankar'elämän.
Päivän Sana
Muut Etsivät