Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Rahani alkoivat loppua, talvi oli tulossa ja ilmeinen surkeus edessäni. Silloin johtui mieleeni se toivomus, jonka lähetin korkeuteen joku vuosi takaperin "kääntymisen armolle" soveliaan ajan saavuttamiseksi. Ajattelin: "Ehkä nyt on se toivomani aika käsissä."
Mit' olet tehnyt? Kas, Sa ammuit toisen sarven Taurukselta! MARCUS. Sep oli somaa! Publius kun ampui, Niin suuttui Härkä, tuustas Ariesta, Ja Kauriin sarvet putosivat hoviin. Ja ken ne löysi? Keisarinna konna. Ja rouva nauroi, käski maurin viedä Ne heti isännälleen lahjaksi. TITUS. Niin oikein! Onneks olkoon armolle! Posti tuli, Marcus! Mit' uutta, mies? Sull' onko kirjeitä? Oikeutta saanko?
"Hitaasti käypi, mutta hyvin ja varmasti!" sanoi Maisteri, vakuutettuna ja lohduttaen, Armolle. Armo ... Jumala siunatkoon tuota hyvän-luontoista Armoa ... mutta luulenpa, että maalle muuttamisemme olisi käynyt päinsä vähemmälläkin vaivalla, ilman noita kaikkia vohkinoita ja kohinoita, ilman noita myttyjä ja pyttyjä.
Loppu kertomuksestani on niin lyhyt ja niin pian kerrottu, että voin sen samalla kertoa. Minä tunkeusin tämän miehen armolle. Hän huomasi minun asioitsemiskykyni ja että minä siis voin olla hyödyllinen hänelle ja hän otti minut luokseen. Minä toimitin mitä hänen vaan teki mieli minulle määrätä tehtäväksi; matkustin hänen asioissaan Sveitsissä; ansaitsin hänen luottamustaan, ja saavutinkin sen.
Uskaltaisiko hän jättää sen olennon, jonka hän piti pyhimpänä maan päällä, pöyhkeiden vihollisten armolle. Hänen jalo ylpeytensä kuiskasi: ei. Taikka rohkenisiko hän, kauheana kuolon enkelinä, äkkiä painaa hempeän olennon rinnallensa, hyökätä hänen kanssansa syvyyteen ja siten uhrata hänen nuoruutensa ja kauneutensa kylmien aaltojen syvälle haudalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät