Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Vai ristiritari, jonk' armahti Saladin? Eikö vähemp' ihme Rechaa ois pelastanut? Taivas! DAJA. Surman oma ois Recha ilman häntä, joka jälleen henkensä, lahjaks saadun, alttiiks antoi, NATHAN. Miss' on tuo jalo mies nyt, Daja, missä? Vie minut jalkains' eteen! Annoitte kai hälle aluks aarteet kaikki, kaikki, jotk' oli hallussanne? Lupasittte kai paljon, paljon lisää? DAJA. Kuinka voimme?
MUNKKI. Hyi! vaan silti Saladin yhä tuumii patriarkka on kristikunnan vihamies, jok' ei saa oikeutta olla ystävänne. RITARI. Miks ystävä? Kun en ma konna hälle, en kiittämätön ole? MUNKKI. Siksipä! Vaan kiitoksesta tuumii patriarkka eess' ihmisten ja Jumalan oon vapaa, jos ei mua autettu vuoks itseni.
Nathan: En tahdo kysellä, Al-Hafi eikö jo luonas ollut; tutki en, sua eikö yllytä muu epäluulo tuon tarjoukses tekoon vapain ehdoin NATHAN. Mi epäluulo? SALADIN. Sen oon arvoinen. Suo anteeks, vaan mik' auttaa! Tunnustaa mun täytyy vain: juur' aioin... NATHAN. Ethän samaa minulta pyytää vain? SALADIN. Niin aioin. NATHAN. Niinhän tulemme autetuiksi kumpikin!
NATHAN. Josp' on sydämes dervishin vielä, siihen luotan mä. Vain pukunas on virkamies. DERVISHI. Sen myös on tarvis kunniata. Mikä oisin mä teidän hovissanne, arvioikaas? NATHAN. Dervishi vain. Tai ehkä myöskin kokki. DERVISHI. No niin! Jott' unhoon ammattini jäisi. Vai kokki? Tai myös juomanlaskija? Saladin sentään paremmin mun tuntee: rahastonhoitajakseen teki. NATHAN. Niinkö?
Ma näin Elektran, kera saaton suuren, ma tunsin Hektorin ja Aineiaankin, ja Caesar kotkasilmän aseissansa. Ma näin Camillan, näin Pentesileian, ja kuningas Latinuksen, mi istui Lavinian, tyttärensä, kanssa; oli Tarquiniusten turma, Brutus, siellä, Lucretia, Julia, Martia ja Cornelia ja Saladin, ja tämä yksin astui.
No niin, sa olit hajamielinen, ja enemmän kuin minä... SALADIN. Sinäkö? Mik' oisi sua vaivannut? SITTAH. Ei kyllä sun hajamielisyytes! Milloin jälleen, ah Saladin, lie pelimme näin vilkas! SALADIN. Sen ahnaamminpa silloin pelaamme! Ah, taas kun sota syttyy, tarkoitat? Se syttyköön! Mä sit' en alkanut. Ma oisin mielelläni aselevon kyll' uusinut, niin mielelläni sulle samalla kelpo miehen hankkinut.
NATHAN. Mikä on sun, sulttaani? SALADIN. Nuo tuhat vuotta, Nathan rakas Nathan! viel' ei lie loppuneet. Se tuomaristuin ei tämä minun ole. Mene! Mene! Mut ole ystäväni. NATHAN. Eikö muuta Saladinilla mulle sanottavaa? SALADIN Ei muuta. NATHAN. Eikö mitään? SALADIN. Ei. Ja miksi? NATHAN. Viel' oisin tilaisuutta halunnut erääseen pyyntöön. SALADIN. Tarvitaanko pyyntöön siis tilaisuutta? Puhu!
Hän tosin antaa köyhille, ja antaa kai Saladinin tavoin yhtä paljon ehk'ei, vaan varmaan yhtä kernaasti. Ja ilman eroitusta: juutalainen, kristitty, parsilainen, muslemi, ne tasa-arvoiset on hänestä. SITTAH. Ja moinen mies... SALADIN. Vaan kuink' en milloinkaan mä siitä miehest' ole mitään kuullut? SITTAH. Hän eikö lainais Saladinille, Saladinille, jok' ei itseään, vaan muita varten tarvitsee ?
Sinulle, Nathan, ennen muuta täytyy mun ilmoittaa, ett' oitis kun vain tahdot, takaisin rahas saat sa...! NATHAN. Sulttaani! SALADIN. Sä myös nyt käytä mua... NATHAN. Sulttaani! SALADIN. Tääll' on jo matkue. Niin rikas jälleen ma oon kuin pitkään, pitkään aikaan en. Tulehan, sano, mitä tarvitset, jotakin suurta yrittääkses!
Ma näin Elektran, kera saaton suuren, ma tunsin Hektorin ja Aineiaankin, ja Caesar kotkasilmän aseissansa. Ma näin Camillan, näin Pentesileian, ja kuningas Latinuksen, mi istui Lavinian, tyttärensä, kanssa; oli Tarquiniusten turma, Brutus, siellä, Lucretia, Julia, Martia ja Cornelia ja Saladin, ja tämä yksin astui.
Päivän Sana
Muut Etsivät