Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. marraskuuta 2025
Al-Hafi, menehän! Mä rahat tahdon pian saada. AL-HAFI. Ei, en enää ilveilyyn mä tähän suostu. Kerran kuitenkin se hänen kuulla täytyy. SALADIN. Kenen? Mitä? SITTAH. Al-Hafi! Näinkö lupaukses pidät? AL-HAFI. Mitenkä saatoin edes uskoa näin kauas mentävän? SALADIN. No, saanko kuulla? SITTAH. Al-Hafi, puhu punniten, mä pyydän! SALADIN. Tää kummaa on!
Saladin itse ja muut mahomettiläiset ylimykset olivat monta kertaa käyneet hänen luonaan, osittain uteliaisuudesta, osittain kuin toivoivat niin oppineelta mieheltä, kuin kristityltä Hamakolta, saavansa tietoa tulevaisuuden salatuista tapahtumista.
No niin, mun lahjoo laverrus, mä menen, nään, löydän todellakin neitosen ... Ah, sulttaani, mun täytyy hävetä! SALADIN. Hävetä? Ett' on tytär juutalaisen sua viehättänyt? eihän sitä suinkaan? RISTIRITARI. Sit', ettei vastustanut enempää mun sydämeni tuota viehätystä, sen mihin kietoi isä puheellaan! Ma houkka tuleen syöksyin uudelleen? Nyt nähkääs kosin minä ja sain kiellon.
Suuremp' osa rahoista sun vietävä on Libanonille, isäni haltuun. MANSOR. Oikein mielelläni! SALADIN. Ja kyllin vankka vartiosto ota! Ei Libanonill' enää aivan varmaa kaikk' ole. Etkö ole kuullut, että temppeliherrat taas on jalkeillaan? Olehan varuillasi! Tule! Missä on matkue? Sen nähdä haluan, ja itse kaikki kuntoon toimittaa.
"Semmoiset ovat ehkä perusaatteenne Frangistanissa", sanoi Saladin; "mutta meidän itämaalaiset runoiliat sanovat, että urhoollinen kameelinajaja on kyllin arvollinen suutelemaan kauniin kuninkaattaren huulia, kun sitävastoin pelkuri ruhtinas ei ole kelvollinen hänen hameensa liepeitä lähestymään. Mutta sinun suostumuksellasi, jalo veli, minun täytyy nyt lähteä vastaanottamaan Itävallan arkkiherttuata sekä tuota toista nazarenilaista ritaria, jotka paljon vähemmän ansaitsevat vieraanvaraisuutta, mutta joita sentään tulee soveliaasti kohdella, ei heidän, vain oman kunniani tähden; sillä mitä viisas Lokman lausuu? "
SITTAH. Halveksituin turhuus voi halveksinnan kostaa, veljeni. SALADIN. Ikävä totuus! Mut tuo juutalainen, jos oiskin mies se rehti, joksi sulle dervishi hänet ennen kuvaili? SITTAH. Oh niin mik' onkaan silloin hätänä! Vain pelkurin, vain saidan juutalaisen varalle onhan paula viritetty, ei viisaan, rehdin miehen. Pauloittakin hän onhan meidän jo.
"Ei, veljeni", Richard sanoi, "he eivät säikähdä likemmältä katselemista. Etkö tahdo ratsastaa kantotuolien luo, niin esiriput heti vedetään syrjään?" "Allah varjelkoon!" lausui Saladin; "sillä kaikki ne arapialaiset, jotka ovat ympärillämme, pitäisivät näille jaloille naisille häpeällisenä, jos heitä nähtäisiin paljain kasvoin". "Sinä saat nähdä heitä erikseen, veljeni", Richard vastasi.
"Mitä!" sanoi Richard ja hänen silmänsä säihkyivät tulisesti "minä, minä pyhän kaupungin suojeluskuningas! Itse voitto, ja tämä on voitto, ei voisi tuottaa enempää tuskin niin paljoa, jos haluttomilla ja eripuraisilla voimilla saatu. Vaan Saladin kait kuitenki tahtoo valtaansa säilyttää pyhällä maalla?"
Ja sitten lapsen-lapsen-lapsissanne kivien voimat kun on ilmenneet, niin jälkeen vuotten tuhat-tuhatten taas heidät kutsun istuimeni eteen. Täll' istuimella silloin istuva mua viisaampi on mies, ja puhuva. Nyt menkää! Tuomari niin lausui lauha. SALADIN. Jumala! Jumala! NATHAN. Josp' itse tunnet. Saladin, mies se viisaamp' olevas, tuo luvattu... Ma, jok' oon tomu, tyhjä? Ah Herra!
Tosin pitkät ajat jo oomme keskenämme kinailleet; mut älkää ajatelko, etten silti mä hälle tekis täyttä oikeutta. Hän hyvä muussa kaikess' on, ei tässä, ei todellakaan. Muita ovia koputtelemaan kohta lähdenkin ... Nyt erään maurilaisen muistan, joka on saita, rikas. Sinne lähden, sinne. SITTAH. Mi kiire, Hafi? SALADIN. Anna hänen mennä! SITTAH. Hän rientää, niinkuin mua pakoon pyrkis. Mit' on se?
Päivän Sana
Muut Etsivät