Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Suuremp' osa rahoista sun vietävä on Libanonille, isäni haltuun. MANSOR. Oikein mielelläni! SALADIN. Ja kyllin vankka vartiosto ota! Ei Libanonill' enää aivan varmaa kaikk' ole. Etkö ole kuullut, että temppeliherrat taas on jalkeillaan? Olehan varuillasi! Tule! Missä on matkue? Sen nähdä haluan, ja itse kaikki kuntoon toimittaa.
Kuule, Hanna, minä rakastan noita ihmisiä niin, niin niin että tahtoisin syödä ylös heidät. HANNA. Olehan nyt vaiti. Kuunnellaan. MAIJU. En malttaisi kuunnella, kun sydän on haljeta ilosta. Tahtoisin että tätä kestäisi sata vuotta, ei, tuhat, miljoonia. Juuri tämmöistä kuin tämä hetki on. Etkö sinäkin tahtoisi, sano. HANNA. Tsh! Ollaan hiljaa. MAIJU. Niin, ollaan hiljaa. Mutta, Hanna !
"Se on kummallista", arveli Esko, "että nuo villiläiset sopivat paremmin yhteen supi suruttomainki kanssa, kuin esim. Kölliskön". Kamarissa olivat jo nuoret ehtineet ruveta hyväsille. "Hyvä", sanoi Esko, silmättyään ympärilleen, "muilla ovat jo parit paitse Ellillä. Olehan sinä, Kyösti, Ellin kumppanina; minä otan patukan". "Oletteko hyvät?
Menihän tuo tavallisesti, vaan ei niin joutuin kuin näiltä, selitti Tuokko. Vai niin, vai niin, puheli pastori ja katsoi Antin silmiin. Sinä olet kolmea vuotta vanhempi näitä tyttöjä ja ei vielä mene niin hyvästi. Kyllä minä osaankin, selitti Antti, vaan luin hitaasti, että ennättää nähdä, meneekö se oikein. No, olehan vaiti ja korjaa lukuasi ensi kinkeriin, päätti pastori puheensa.
Oh, Alfred, Alfred, minä en voi luopua sinusta. Vaan rakkahin Rita, olehan toki järkevä! En, minä en välitä rahtuakaan järkevä ollakseni! Minä välitän ainoastaan sinusta! Sinusta yksin koko maailmassa! Sinusta, sinusta, sinusta! Päästä, päästä, sinä kuristat minut ! Oo, jospa sinä tietäisit, miten olen vihannut sinua ! Vihannut minua ! Niin, kun sinä istuit tuolla sisällä itseksesi.
Isä hellästi tarttui hänen käteen, puhutteli häntä, vaan tyttörukka alkoi vaan yhä enemmän itkeä. "Olet hyvä, rakas lapseni, olehan järkeväkin, ethän tahdo vanhan isäsi mieltä pahoittaa, minähän vaan hyvääsi harrastan. Ei ole kummakaan, että olet suruissasi, vaan olet ihmeellisellä tavalla onnettomuudesta pelastunut.
Minnekkä te menette? kysyi Anna Liisa. Käyn nikkarille puhumassa, että tulee kirstua tekemään. Eiköhän meidän pitäisi siinä reessä lähteä kotiin, siellä mahtaisivat tarvita. Tokko tuolla hyvin tingalle kaivattaneen. Olehan vielä tämän päivää täällä. Ensimmäisen kerran kuuli Anna Liisa isänsä viittaavan siihen, ettei se olopaikka sattunutkaan hyvä.
Mitä siitä? Siivo mies hän ainakin on. Eilen illalla kello yhdentoista jälkeen laahasi hän tytärtäsi käsityngästä kammariinsa, kuiskutti mies yhä salavihkaisemmin. Kirottu olkoon joka vakavilla asioilla narrittelee! kiljaisin minä ja työnsin hänet luotani. Olehan sitten uskomatta! virkkoi vartia ja poistui minusta. Minä upposin ajatuksiin.
FABIO. Laittakaa hänen vettänsä noita-akalle. MARIA. Niin tietysti, ja se on tapahtuva huomispäivän aamuna, niin totta kuin elän. Neiti ei tahtoisi häntä menettää niistäkään hinnasta. MALVOLIO. Niinkö, mamselli? MARIA. Herra Jumala! HERRA TOPIAS. Mutta, olehan nyt vaiti! Tämä ei ole oikea tapa. Ettekö näe, että häntä vaan ärsytätte? Antakaahan minun yksin!
Kun minä olin jättänyt tukkukauppiaalle huonekalut, niin meni hän huoneesta pois rahaa hakemaan, arvelin minä, mutta kyllä kai! Tähän saakka en ole saanut äyriäkään". "Vai niin! No olehan rauhassa, ukkoseni; näkeehän hän tänään taikka huomenna rätingin pöydällänsä ja lähettää sitten tietysti paikalla rahat". Ja tähän lohdutukseen tyytyi pariskunta. Mutta eipä rahoja kuulunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät